Kävin pitkästä aikaa koiran kanssa päivälenkillä Turun keskustassa. Jotenkin on murheellista katsella, kun joka puolella on tyhjiä liiketiloja, vuokrattavina tai myytävinä.
Kauan aikaa sitten edesmenneiden appivanhempieni aikaisesta yritystoiminnasta ei ole kohta havaittavissa enää jälkeäkään. Siihen aikaan tärkeintä oli hankkia liikehuoneisto mahdollisimman keskeiseltä paikalta keskustasta. Sitten piti olla toimistohuone ja lankapuhelin. Toimistossa päivystettiin työpäivän ajan, sillä puhelimitse piti aina olla tavoitettavissa. Liikehuoneiston yhteyteen tarvittiin varastotilaa myytävien tavaroiden säilytykseen.
Sitten tulivat matkapuhelimet ja internet sillä seurauksella, että nykyään yritys voi toimia kokonaankin virtuaalisesti. Ja verkkokauppa kukoistaa. Nyt kysytään toimivia logistiikka- ja kuljetusratkaisuja; perinteisen kirje- ja pakettipostin rinnalle ovat tulleet pakettiautomaatit, MyPack, UPS, Matkahuolto jne.
Pitkään aikaan en ole seurannut, minkälaisia yrityksiä Turun ydinkeskustassa toimii. Kapakoita, pubeja, kebaberioita, pizzerioita, kahviloita. Kampaamoja, kynsistudioita ja erikoisia hyvinvontipalveluja tarjoavia liikkeitä. Kaikenmaailman vaatekauppoja. Leluliikkeitä ja kädentuotteita myyviä pikkukauppoja. Divareita. Yhteistä kaikille oli se, ettei päiväsaikaan kampaamoja lukuunottamatta asiakkaita näkynyt juuri missään.
Sitten edellisen päivälenkkini kaikonneet olivat ainakin puhelinoperaattorit ja kännykaupat. Pienet ruokakaupat hävisivät keskustasta jo vuosia sitten. Kalastustarvikkeita ei Turussa myy nykyään kait enää kukaan. Kauppakeskusten lisäksi vain kauppatori ja kauppahalli näyttävät vetävän ihmisiä. Joten sinne suuntasimme mekin.
23.3.2014
Mökillä saavat ajatukset lentää
Nemon kanssa mökillä on aina niin rauhaisaa. Merelle me voidaan tuijottaa yhdessä tuntitolkulla. Lähimetsän palokärjen, niin luulen, ahkerointia on mukava kuunnella. Fiilis on lähes kesäinen. Meren jäät ovat lähteneet sitten edellisen käyntimme helmikuussa, ja lumi on sulanut viime päivien lämpöasteiden seurauksena. Kakluuniuuni on lämpenemässä, kohta myös vesipata. Tekemättömät pihahommat voi hyvin jättää seuraavaankin kertaan. Täällä tarvitsemme vain lämpöä ja lämmintä vettä. Ja nettiyhteydet. Lasillinen hyvää viiniä kruunaa saunaillan. Mikäs tässä on ollessa.
Kevät, tervetuloa!
Tänään on tarkoitus saunan lämmityksen ohella treenailla Nemon kanssa hajun ilmaisua. Lyhyitä treenejä ehditään toistaa useita, toivottavasti hyvin tuloksin. Hajuerotteluun liittyvästä ongelmastamme olen kirjoittanut haukkublogissa. Täällä ei ainakaan minkään pitäisi häiritä. Narttuhaukkuja ei tiettävästi ole lähimaillakaan.
Harmittavasti viime päivät ovat olleet niin kiireiset työmatkoineen, kaksine koulutuksineen ja hälytreeneineen, että vasta nyt ehdin keskittyä Nemoon. Ja koira ilmiselvästi nauttii paitsi siihen kohdistuvasta huomiosta myös fyysisestä vapaudesta. Täällä koira saa juoksennella ja kiipeillä kallioilla mielin määrin. Ainoastaan kevään herättämät kyyt jännittävät. Toivottavsti yksikään ei osu Nemon reitille.
Ja täällä myös aina muistan, miksi omien koirieni pitää olla paimenia. Scipperke on pikkuinen paimen ja toimelias vahti. Kukaan ei tule meidän pihalle ilman, että saan siitä ilmoituksen. En millään halua kahlita koiraani taluttimeen tai kiinni juoksuvaijeriin, kun kaupungissa koiran on aina oltava kytketty. Saadakseen juosta vapaana, on aina lähdettävä kaupungin laitamille tai ulkopuolelle sopiviin metsiin.
Pitäisiköhän tänne Rymättylään muuttaa kokonaan? Merenrannalla sijaitsevan tonttimme on hehtaarin suuruinen ja kaupunkiin on matkaa vain 52 km.
Kevät, tervetuloa!
Tänään on tarkoitus saunan lämmityksen ohella treenailla Nemon kanssa hajun ilmaisua. Lyhyitä treenejä ehditään toistaa useita, toivottavasti hyvin tuloksin. Hajuerotteluun liittyvästä ongelmastamme olen kirjoittanut haukkublogissa. Täällä ei ainakaan minkään pitäisi häiritä. Narttuhaukkuja ei tiettävästi ole lähimaillakaan.
Harmittavasti viime päivät ovat olleet niin kiireiset työmatkoineen, kaksine koulutuksineen ja hälytreeneineen, että vasta nyt ehdin keskittyä Nemoon. Ja koira ilmiselvästi nauttii paitsi siihen kohdistuvasta huomiosta myös fyysisestä vapaudesta. Täällä koira saa juoksennella ja kiipeillä kallioilla mielin määrin. Ainoastaan kevään herättämät kyyt jännittävät. Toivottavsti yksikään ei osu Nemon reitille.
Ja täällä myös aina muistan, miksi omien koirieni pitää olla paimenia. Scipperke on pikkuinen paimen ja toimelias vahti. Kukaan ei tule meidän pihalle ilman, että saan siitä ilmoituksen. En millään halua kahlita koiraani taluttimeen tai kiinni juoksuvaijeriin, kun kaupungissa koiran on aina oltava kytketty. Saadakseen juosta vapaana, on aina lähdettävä kaupungin laitamille tai ulkopuolelle sopiviin metsiin.
Pitäisiköhän tänne Rymättylään muuttaa kokonaan? Merenrannalla sijaitsevan tonttimme on hehtaarin suuruinen ja kaupunkiin on matkaa vain 52 km.
5.1.2014
Viinimatka Ranskaan 12.-22.9.2013
Kahden turkulaisen viiniseuran syksyisen viinimatkan seikkaperäisten yksityskohtien lukeminen näin jälkikäteen olisi varmuudella tylsää, joten tallennan tänne vain matkamme pääkohdat. Kuvia postaan enemmän.
Lähdimme torstaina illalla Baltic Princessillä Turusta Tukholmaan, josta ajoimme halki eteläisen Ruotsin aina Kalmariin. Sieltä jatkoimme vielä Malmöhön ja Nordlinkillä meren yli Travemundeen.
Merimatkan jälkeen ajoimme lauantaina Saksan moottoreiteitä Ranskaan ja loppumatka Alsacen ihanaa viinitietä Ribeauvilleen. Yövyimme Hotel du Moutonissa.
Sunnuntaina matkamme ensimmäisen viinipruuvin järjesti viinituottaja Louis Sipp. Tiukan aikataulun takia emme valitettavasti ehtineet tutustua heidän viinikellareihinsa. Matkamme jatkui Alsacesta Tain l'Hermitageen (Pohjois-Rhone), jossa viivyimme kolme yötä. Hotellin nimi oli Le Pavillon de l'Eemitage.
Maanantaina viinipruuvi oli Cave de Tainissa (viiniosuuskunta) ja tiistaina viinintuottaja M. Chapoutierilla. Maanantaina myös kiersimme 2 km:n pituisen merkityn reitin viinirinteillä, joista oli huikeat maisemat kaupunkiin ja muille viinirinteille.
Tiistaina lounastimme läheisessä Valencen kaupungissa Michelin-ravintola Maison Picissä. Itse tyydyin nuukuudessani bistroon, kun yksi ryhmä lounasti varsinaisessa ravintolassa ns. pitkän kaavan mukaan. Heidän lounaansa kesti 4 tuntia ja maksoi arvatenkin useiden hyvälaatuisten viinipullojen verran.
Keskiviikkona alkoi paluumatkamme kohti pohjoista kotiamme. Viinipruuvi oli Fleuriessä (Beaujolais) Chateau du Bourgissa. Illaksi matkattiin edelleen Beauneen (Burgundi), jossa yövyimme hotelli Au Grand Saint-Jean'ssa. Päivällisen nautitimme läheisessä brasseriassa; burgundilainen menu sisälsi alkuruoaksi perinteiset escargot, pääruoksi burgundinpataa ja jälkiruoaksi omenatorttua.
Torstaina viinipruuvi oli viinintuottaja Bouchard Pere et Fils Chateau de Beaunessa. Viinikellarit sijaitsevat vanhan kaupungin linnan puutarhojen alla, joten paikka oli arvokas ja vanha. Meille kerrottiin, että kellareissa on viinejä 1800-luvulta lähtien, ja ne ovat vieläkin juomakunnossa. Pulloihin vaihdetaan korkit aina 40-50 vuoden välein.
Pruuvin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Dijonia pitkin kuuluisaa viinitietä, Route des Grand Crus. Ranskan ja Saksan välisen rajan ylittämisen jälkeen olimme illalla Rudesheimissä ja yövyimme Altdeutsche Weinstubessa.
Perjantaina aamulla oli matkamme viimeinen pruuvi viinitalo Georg Breuerilla. Harmi, ettei kauniiseen Reinin varrella sijaitsevaan kaupunkiin ollut aikaa tutustua lyhyttä iltalenkkiä pidempään. Päivän bussissa istumisen jälkeen saavuimme illalla Travemundeen. Finnladyllä yövyimme kaksi yötä ylittäessämme Itämeri Travemundesta Helsinkiin. Bussimatka kotiTurkuun meni nopeasti..
Bussin ikkunasta seuraamistamme maisemista huomasi hyvin, että Saksassa on tehty päätös luopua ydinvoimasta. Hiljalleen pyöriviä tuulimyllyjä oli pitkin matkaa kaikkialla. On varmaan makuasia, pitääkö myllyjä maisemanpilaajina vai ei. Minusta ne eivät ole mitenkään rumia, pikemminkin salaperäisen näköisiä. Tuulimyllyjä haluan mennä katsomaan toistekkin, joten seuraava viinimatka on jo nyt haaveena.
Lähdimme torstaina illalla Baltic Princessillä Turusta Tukholmaan, josta ajoimme halki eteläisen Ruotsin aina Kalmariin. Sieltä jatkoimme vielä Malmöhön ja Nordlinkillä meren yli Travemundeen.
Merimatkan jälkeen ajoimme lauantaina Saksan moottoreiteitä Ranskaan ja loppumatka Alsacen ihanaa viinitietä Ribeauvilleen. Yövyimme Hotel du Moutonissa.
Sunnuntaina matkamme ensimmäisen viinipruuvin järjesti viinituottaja Louis Sipp. Tiukan aikataulun takia emme valitettavasti ehtineet tutustua heidän viinikellareihinsa. Matkamme jatkui Alsacesta Tain l'Hermitageen (Pohjois-Rhone), jossa viivyimme kolme yötä. Hotellin nimi oli Le Pavillon de l'Eemitage.
Maanantaina viinipruuvi oli Cave de Tainissa (viiniosuuskunta) ja tiistaina viinintuottaja M. Chapoutierilla. Maanantaina myös kiersimme 2 km:n pituisen merkityn reitin viinirinteillä, joista oli huikeat maisemat kaupunkiin ja muille viinirinteille.
Tiistaina lounastimme läheisessä Valencen kaupungissa Michelin-ravintola Maison Picissä. Itse tyydyin nuukuudessani bistroon, kun yksi ryhmä lounasti varsinaisessa ravintolassa ns. pitkän kaavan mukaan. Heidän lounaansa kesti 4 tuntia ja maksoi arvatenkin useiden hyvälaatuisten viinipullojen verran.
Keskiviikkona alkoi paluumatkamme kohti pohjoista kotiamme. Viinipruuvi oli Fleuriessä (Beaujolais) Chateau du Bourgissa. Illaksi matkattiin edelleen Beauneen (Burgundi), jossa yövyimme hotelli Au Grand Saint-Jean'ssa. Päivällisen nautitimme läheisessä brasseriassa; burgundilainen menu sisälsi alkuruoaksi perinteiset escargot, pääruoksi burgundinpataa ja jälkiruoaksi omenatorttua.
Torstaina viinipruuvi oli viinintuottaja Bouchard Pere et Fils Chateau de Beaunessa. Viinikellarit sijaitsevat vanhan kaupungin linnan puutarhojen alla, joten paikka oli arvokas ja vanha. Meille kerrottiin, että kellareissa on viinejä 1800-luvulta lähtien, ja ne ovat vieläkin juomakunnossa. Pulloihin vaihdetaan korkit aina 40-50 vuoden välein.
Pruuvin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Dijonia pitkin kuuluisaa viinitietä, Route des Grand Crus. Ranskan ja Saksan välisen rajan ylittämisen jälkeen olimme illalla Rudesheimissä ja yövyimme Altdeutsche Weinstubessa.
Perjantaina aamulla oli matkamme viimeinen pruuvi viinitalo Georg Breuerilla. Harmi, ettei kauniiseen Reinin varrella sijaitsevaan kaupunkiin ollut aikaa tutustua lyhyttä iltalenkkiä pidempään. Päivän bussissa istumisen jälkeen saavuimme illalla Travemundeen. Finnladyllä yövyimme kaksi yötä ylittäessämme Itämeri Travemundesta Helsinkiin. Bussimatka kotiTurkuun meni nopeasti..
Bussin ikkunasta seuraamistamme maisemista huomasi hyvin, että Saksassa on tehty päätös luopua ydinvoimasta. Hiljalleen pyöriviä tuulimyllyjä oli pitkin matkaa kaikkialla. On varmaan makuasia, pitääkö myllyjä maisemanpilaajina vai ei. Minusta ne eivät ole mitenkään rumia, pikemminkin salaperäisen näköisiä. Tuulimyllyjä haluan mennä katsomaan toistekkin, joten seuraava viinimatka on jo nyt haaveena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)