Vuodenvaihteen askelmerkkejä Espanjassa

Yhteiskunnallinen taloustilanne ja ilmapiiri tulivat selviksi heti, kun saavuin Joulun alla Espanjaan. Täällä työttömyys on tasolla, jolla se ei aikaisemmin ole ollut. Työttömyysaste nousi uuteen ennätykseensä loppuvuonna ollen nyt 25 %. Espanjan lamaksi syvenevä taantuma on jättänyt joka neljännen espanjalaisen ilman työtä. 

Ja se näkyy kaikkialla. Pari päivää sitten tulleessa TV-dokumentissa kerrottiin, että Espanjaa vaivaa asuntokupla ja sen puhkeaminen, mikä on ajanut maan pankit vaikeuksiin. Kyse on asuntojen lisäksi myös muunlaisesta julkisesta rakentamisesta ja sen ylilyönneistä.

Tyhjiä liikehuoneistoja on kaikkialla. Monet vanhat tutut ravintolat ovat lopettaneet. Ja kaduilla riittää kerjäläisiä. Kuulin pari päivää sitten, että romanialaisten kerjääminen olisikin järjestäytynyttä. Kun annat roposen sitä ilmeisen aidosti tarvitsevalle, joutuukin kerjääjä tilittämään vaivaiset tulonsa mafialle. Mihinkään ei enää voi luottaa, edes kerjääjään.

Lehdet kirjoitavat huolissaan, että joulumyynti on aikaisempiin vuosiin verrattuna laskenut useita prosentteja. Ihmiset hankkivat joululahjansa aasialaisista halpismarketeista ja afrikkalaisista basaareista. Miten mahtaa käydä aitojen espanjalaisten ja andalusialaisten perinne- ja erikoismyymälöiden? Kohta meidät kaikki ympäröi kiinasta tuotu huonotasoinen ja ah niin tarpeeton roina.

Tavallisen espanjalaisen kannalta pahinta kuitenkin on masentunut ilmapiiri. Tulevaisuuteen ei jakseta luottaa, toivoa ei ole. Joka toinen nuori on ilman työtä. Isovanhempien pienellä eläkkeellä saattaa joutua elämään koko perhe; työttömät lapset ja lastenlapset.

En oikein tiedä, voinko olla tilanteeseen "tyytyväinen" vai en. Hintataso on selvästi laskenut sitten viime käytini. Esimerkiksi ravintolahinnat ovat laskeneet. Syöminen ja juominen on ainakin 30-40 % edullisempaa, kuin Suomessa. Pienelläkin suomalaisella eläkkeellä tai työttömyyskorvauksella tulee täällä hyvin toimeen. Esimakua siitä sain jo kohta pari vuotta sitten, kun tuloni romahtivat vuorotteluvapaan aikana. Vuorottelukorvaus on jota kuinkin 75 % laskennallisesta työttömyyskorvauksesta.

Ja vielä. Jos olet perinyt ylimääräistä omaisuutta, etkä tiedä mitä sillä tekisit: nyt kannattaa vakavasti harkita huoneiston hankkimista täältä. Tarjontaa on yllin kyllin. Kohtuukokoisia huoneistoja kysytään vuokrattaviksi, joten kyse olisi myös kannattavasta sijoituksesta.

Niin tai näin. Onneksi yksi asia on varma. Euroopan suotuisinta ilmastoa ei voi ottaa espanjalaisilta pois. Se on syy, miksi minäkin täällä viihdyn. Olenkin päättänyt, että jos onnistun vanhenemaan eläkeikään saakka, muutan Fugeen pysyvästi ja aloitan täällä neljännen elämäni.

Kuvassa uusi liikeidea. Turistit rakastavat hyvinvointipalveluita, tässä todellinen innovaatio. Vai onko sittenkin kyse ikivanhasta parannuskeinosta, joka vaan on somistettu nykyaikaan sopivaksi?

Hyvää Joulua!

Vielä kerran hyvästi

Tiesin, että tämä joulu tulisi olemaan itselleni vaikea. Pakenimme lumisesta Suomesta Raoulin ja Nemon kanssa Fuengirolaan hoitamaan asioitamme ja ehkä myös viettämään joulunaikaakin. Sen sijaan, että kyse olisi lomamatkasta lämpimään, on tehtävämme aivan toinen.

Tämä on nyt neljäs kotimme, jossa saan kyyneleet silmissäni tyhjentää vaatekaappeja Heikin poismenon jälkeen. Itkettää koko ajan, kun muistelen kaikkia niitä tulevaisuuden suunnitelmiamme, jotka liittyivät tähän ihanaan paikkaan. Fuengirolassa vietimme mukavia ja rentoja yhteisiä aikoja ja aina ajattelimme pääsevämme tänne sitten, kun työelämästä olisi ollut aika siirtyä seuraavaan elämävaiheeseen. Siitä unelmasta on ollut ehkä kaikkein vaikein luopua.

Yhtään ei ole joulufiilis. Matkalle lähteminen oli tikkuista. Joulukortteja en jaksanut lähettää. Joululahjoja en juurikaan hankkinut. Jouluruokia en ole laittanut. Joulumusiikkia en ole halunnut kuunnella. Ja kuin kohtalon johdatuksesta, avasin autossa vahingossa Jouluradion ja sieltä tuli tämä kappale, Paula Koivuniemen joululaulu "Toive":

"Yksin valvoen, valot tähtien

yössä kimmeltää, muistan ystävää.

Kun tästä kuljettiin, sä sanoit mulle niin

vierelles aina jään vaik joudun lähtemään.

Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,

jos vielä oisit vierelläin, ois joulu ikuinen.

Kai kuulet toiveen tään, jäi susta elämään.

Niin kauniit muistot, jotka aina jouluna mä nään.

Vain jouluyö nyt kuulla saa mun toiveen hiljaisen,

kun kuljet siellä jossakin tiellä enkelten.

Jos kuulet toiveen mun, niin ehkä rauhoitun,

kun rakkauden tunnen suuren sun.

Pienen kynttilän sulle sytytän.

Lumeen valkoiseen nimesi mä teen.

Kai toive jokaisen on lahja rakkauden.

Kun kaiken joskus kadottaa, sen joulu tuoda saa."

QR-koodit ajatuksiani lennättämässä

Olen nyt QR-koodien aivopesemä. Näen niitä ihan kaikkialla: näyteikkunoissa, bussipysäkeillä, nettisivuilla, käyntikorteissa, junalipuissa jne. jne. Olen ryhtynyt skannailemaan niitä siellä täällä, mikä hauskaksi osoittautunut harrastus! Muuta ei tarvittu, kuin älypuhelin ja siihen sopiva softa.

Jos et ole tämän asian kanssa aikaisemmasta tuttu, käy tsekkaamassa: http://www.qr-koodit.fi/

Työhöni liittyvät sovellukset ovat olleet viime päivinä asiallisessa ja innovatiivisissa keskusteluissa, mutta ehdottomasti kiinnostavin idea on tämä: http://qrmemorials.com/ (bloggauksen kuva on kopioitu tältä sivustolta). Mikä mahtava ajatus. Muistokivestä löytyvän koodin kautta pääset lukemaan kyseisen henkilön tarinan. Paljon kiinnostavampaa, kuin vain ihmisen nimi sekä syntymä- ja kuolinaika kaiverrettuina kiveen.

Aion tehdä Heikille oman nettisivun, jossa on kertomus ja kuvia hänestä ja hänen elämästään. Sitten teen QR-koodin, jonka teetän laataksi ja tarroiksi. Ja niitä kiinnittelen kaikkialle sinne, josta kuvittelen olevan yhteys hänen elämääänsä. Mitäs tykkäätte? Tiedän kyllä, että siihen menee vielä aikaa, että kaikilla hautausmaalla vierailevilla on taskussaan puhelin, joka ymmärtää koodit... :)