18.7.2016

Kyypäivitys

Meidän mökillä on aina ollut käärmeitä. Kyitä ja rantiksia. Kyy on nostanut päänsä terassin lautojen välistä, luikahtanut jalkojen vierestä tiehensä, rantakäärmeet ovat hyörineet kasvihuoneen ympärillä ja nahat on käyty vaihtamassa kasvihuoneessa sisällä. Kyyt ovat erityisesti viihtyneet puiden hakkuupaikalla. Ja nämä kaikki siis mökin lähiympäristössä. Olen aina asetellut lapioita sopiviin paikkoihin, että saisin käytyä kyyn kimppuun heti sen havaittuani. Inhoan ja pelkään kyitä koirien, en itseni tai aikanaan kumisaappaat jaloissa juoksevan lapsen puolesta. Mutta tänä kesänä kaikki on toisin.

Ostin toukokuussa 4 käärmekarkottinta, jotka asensin mökin ympärille. Niiden toiminta perustuu ultraääneen. Netin keskustelupalstoilta voi nopeasti todeta, etteivät karkottimet toimisi, mutta meillä yhtään ainoaa käärmettä ei ole havaittu toukokuun jälkeen. Kop, kop, kop...


http://www.ikh.fi/fi/kaarme-ja-myyra-karkotin-ultraaani---impulssi-kemhk004

16.6.2016

Yhden tuolin tarina

Tämän tuolin mukana muistot tulvahtavat mieleen. Joskus vuosia sitten olimme ulkoiluttamassa Nemoa Fugessa lähikortteleiden alueella. Roskiksen vierestä löysimme andalusilaistyyppisen hylätyn ja huonokuntoisen tuolin. Se kannettiin kotiin ja aloitimme tuunauksen. Pinta hiottiin ja maalattiin. Malgasta käytiin hakemassa nahkaa, jolla uusittiin istuinosa. Puklia piti löytää jostakin, en muista mistä, että saatiin nahka kiinitettyä. Tässä tulos. Hyvä istua edelleen ja niin meidän tyyliin sopiva!

7.5.2016

Äitienpäivän aattona

Äitienpäivässä on jotakin maagista. Yhtään en liioittele, kun sanon, että äidiksi tuleminen oli elämäni merkittävin asia. Toisille ikätovereilleni lapsien saaminen kävi helposti ja itsestään selvästi. Minun tarinani ei mennyt niin. Kun aikanaan olimme valmiit täydentämään perhettämme, ei se onnistunutkaan. Mutta kun vuosien jälkeen sain lopulta vihdoin kokea äitiyden, ei mikään muu enää tuntunut samalta, kuin ennen. 

Mikään tunne ei ole niin syvä, kuin rakkaus omaa lasta kohtaan.

On hienoa, että äitejä juhlitaan kerran vuodessa. Mutta sen sijaan, että on onnistunut kasvattamaan tusinan verran jälkeläisiä haluan erityisesti onnitella niitä äitejä, jotka ovat onnistuneet yhdistämään perheen, lasten kasvatuksen, opiskelun, harrastukset ja haasteellisen työelämän ja luomaan ammatillisen uran. Äitinä voi olla niin monella tavalla, ja äiti voi olla lapsilleen niin monenlaisena mallina.

Olen nyt mökillä viettämässä ihanan kesäistä viikonvaihdetta ja siivoilemassa kaappeja. Vanhat lastenlelut tuovat mieleeni Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjan, joka auttaa päättämään tämän äitienpäiväjuttuni. Muumipappa: "Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."

Aurinkoista Äitienpäivää kaikenlaisille äideille!



Ensimmäinen Äitienpäiväni mökillä. Raoul on 9 vrk vanha. 


8.11.2015

Rakastin isääni

Tänään on Isänpäivä, joten on sopiva hetki muistella omaa isää.

Olin isän tyttö. Rakastin hänen älykkyyttään, sivistyneisyyttään, lämpöään ja avarakatseisuuttaan. Hän opetti minut tanssimaan; liitelimme usein olohuoneen lattialla musiikin tahdissa. Hän ei painostanut missään esim. kouluun tai ammatinvalintaan liittyvissä asioissa. Voi olla, että hänen elämässään oli niin paljon haasteita, ettei pikkuisiin yksityiskohtiin ollut aikaa juuttua. Äitini kuolema ja isoveljeni vaikea murrosikä saivat kaiken huomion.

Isäni syntyi ja vietti nuoruutensa Etelä-Pohjanmaalla, mutta kemian opiskelut yliopistossa veivät hänet Helsinkiin. Turkuun hän muutti yhdessä äitini kanssa, ja tänne he perustivat perheen ensimmäisen kodin. Isoveljeni oli jo syntynyt Vihdissä opskelija-asuntoon, mutta me muut sisarukset synnyimme Turussa. Äitini perusti Turkuun oman hammaslääkärivastaanoton, ja isä meni työhön sairaalaan. Ammatillisen uransa isä tekikin sairaalakemistinä, ensin TYKSissä ja sitten Turun Kaupunginsairaalassa.

Isä oli intohimoinen musiikinharrastaja ja amatööriviulisti. Musiikin parissa hän kohtasi äitinikin. Hän oli opiskelijoiden sinfoniaorkesterin pianosolistina ja isäni ykkösviulistina. Kuulemma rakkaus syttyi silloin! Muistan myös ne monet kerrat, kun kamarimusiikki ja vieraat täyttivät kotimme. Isäni rakasti juhlien järjestämistä ja ruoan valmistusta.

Mutta surukseni isäni elämä jäi liian lyhyeksi. Vasta 39-vuotiaana hän jäi yllättäen leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi, sisareni oli silloin vasta 4-vuotias. En vieläkään ymmärrä, miten isä selviytyi ja sai perheen elämän jatkumaan. Isä kuoli vaikeaan sairauteen 56-vuotiaana.

Isäni rakasti valkoisia kukkia. Tämän herkän kesäkukan lähetän hänelle tänään.


Tytär ja isä.

26.9.2015

Viinimatka Raoulin kanssa Provencessa 12.-20.9.2015

Kaksi turkulaista viiniseuraa järjesti yhteisen matkan Ranskaan, Munskänkarna Aboa ja Turun Viinipruuvarit.

Raoul oli kaikkien aikojen nuorin osallistuja, vasta 19-vuotias. Matkan aikana hän saikin "isällisiä" ohjeita viinipullojen avaamisessa ja muutoinkin alkoholijuomien maltillisessa nauttimisessa.

Matkan aluksi lensimme Nizzaan, josta viinitilavierailujemme sarja alkoi. Ehdimme tutustua kaupunkiin parin päivän ajan ja syödä paikallisia ruokia. Oli kulunut jo 30 vuotta siitä, kun viimeksi olin käynyt Nizzassa. Kummallisin syömämme ruoka oli socca, jota en jäänyt ikävöimään.
















Ensimmäinen viinitilavierailumme oli Domaine de la Source, joka on Bellet´n viinialuetta. Pieni tila tuottaa luomuviinejä. Punaviinin päärypäle on Grenache. www.domainedelasource.fr






Seuraavan päivän viinitilavierailu oli Bandolin viinialueella. Punaviinin päärypäle on Mourvèdre. www.domainedefregate.com












Matkamme jatkui Orangeen, jossa on upea antiikkinen teatteri. Se on aktiivisessa kulttuurikäytössä ja totesimme myös suomalaisten taiteilijoiden esiintyneen siellä.


 






Viinitilavierailu Liracin viinialueella oli suomalaisittain mielenkiintoinen. En ole ennen käynyt asutun linnan pihassa, joka oli täynnä pienten lasten leluja. Linnanrouva ja kreivitär Mari de Pins (os. Hartikainen Paimiosta) opasti suomeksi. Kreivi Rodolphe de Pinskin vilahtaa kuvassa. www.chateaumontfaucon.com











 

 



Sitten siirryimme Bourg-en-Bresseen syömään Bressen kanaa...

Viinitalovierailu Georges Duboeufin viinikylässä, viinin puuhamaassa Beaujolais´n viinialueella. www.hameauduvin.com







Matkalla Beauneen ajoimme pitkin ihanaa Route Des Grand Crus. Piipahdimme ostoksilla myös Mersaultin linnassa.


 



 


 

 

Viinitalovierailu Beunuessa. Ja koska olimme nyt Burgundissa, piti syödä Burgundin pataa. www.bouchard-aine.fr 








 


Matkamme jatkui Saksan puolelle Bingeniin Rheingaun viinialueelle. Viinitilavierailu ja lounas Johannisbergin linnassa. Päärypäleinä Riesling ja Spätburgunder. www.schlossjohannisberg.de


 
     



 

 

 






 






Lopuksi ajoimme Travemundeen, josta matkasimme Finnlinesillä Suomeen. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen! Seuraavaa viinimatkaa odottelemaan jääden...