25.8.2015

Perheessä nyt lisensoitu Personal Trainer

Melkein uskomaton vuosi on menossa. Raoul on ollut ahkerampi, kuin moni ihminen koko elämänsä aikana. Ainakin mitä tulee tutkintojen suorittamiseen.

Tammikuussa hän suoritti Hyvinvointivalmentajan tutkinnon, maaliskuussa Kuntosalivalmentajan tutkinnon ja elokuussa Personal Trainerin näyttökokeen ja tutkinnon. Kun sitten vielä keväällä olivat yo-kirjoitukset ja kesäkuussa pääsykokeet korkeakouluun, voin vain ihmetellä. Ai niin, myös anniskelulupa tuli hankittua, jos kuitenkin kesätöissä sitä joskus tarvittaisiin.

Opiskelu Åbo akademissa on jo alkanut, mutta vielä yksi tutkinto odottaa suorittamistaan syksyllä: Yrittäjän ammattitutkinto. Se on ollut äidin ja pojan yhteinen hanke perheyrityksemme tulevaisuuden miettimiseksi.

Personal trainer -sivusto on vasta tuloillaan, mutta palveluita voi jo nyt tiedustella.

Ota yhteyttä!
 

19.8.2015

Matkalla Fugessa: jalkaparat huutavat hoosiannaa

Jalkaparkani ovat kokeneet kammottavan elintapamuutoksen. Aina ennen niin mukava ja passiivinen elämä tukevissa kengissä on vaihtunut päinvastaiseksi. Pikkulihakset huutavat hoosiannaa nyt, kun ressukat joutuvat aktiivisesti tekemään töitä upottavassa hiekassa. Ei tähän mitään podologeja tarvita!

Mun personal trainerini antoi kaksi ohjetta: kävele paljon ja syö aamiainen. Compeedien avulla pystyin kävelemään aamuruuhkaisen Paseo Maritimon (todellakin, se oli täynnä aamulenkkeileviä ihmisiä!) päähän meiltä itään ja palaamaan takaisin hiekkarantaa pitkin. Huomenna vuorossa on Sohailin linna.

Maisema on ennallaan.

Näkymä parvekkeelta.

Ei pilviä eikä tuulta lännessä.

Mutta Malagan suunnalla on pilvirintama.

Jalkajumppa 1

Jalkajumppa 2

Jalkajumppa 3

Vielä eivät auringonpalvojat ole vallanneet rantoja.

Jalkajumppa 4

Jalkajumppa 5

"...
Samaan aikaan pinnalla oli kohu alkanut
Onko suosittu rokkitähti hukkunut
Rannalta löytyi ainoastaan vanha rannekello
Ja vaateparsi hälle kuulunut
Ei pysynyt pinnalla Karjalainen
Mä nään jo otsikon
Hän lienee saanut Kristianin kohtalon
Siis levymyyntiä vauhdittaakseen
Uransa aallonpohjassa
lavastanut hukkumakuolon
..."   


Saas nähdä, ulottuuko sade meille asti. Yhtään ei
haittaisi vähentämään tätä kuumuutta.

12.8.2015

Muistopäivä

Tänään muistan sitä, kun elämäni yllättäen muuttui peruuttamattomasti kolme vuotta sitten. <3











9.8.2015

Sieniretkellä saalis ei ole tärkein

Kului kolme vuotta, että vihdoin sain toimeksi käydä katsomassa, mitä mökkimaastomme perinteisille sienipaikoille kuuluu. Aaslassa sienimetsiä riittää, mutta yllättäen saaliimme jäi kovin vaatimattomaksi. Onneksi omalla pihalla oleva kanttarellikasvattamo on tuottanut satoa jo monta viikkoa.

Kaikki vanhat polut olivat tallella. Niillä näyttää selvästi olevan käyttäjiä, kaksi- ja nelijalkaisia. Polut tuovat metsässä epämääräistä turvallisuuden tunnetta, varmuudella ei pääse eksymään. Tosin en ole koskaan eksynyt mihinkään, en kaupunkiin, metsään enkä merelle.

Lähdimme etsimään tatteja. Muistelin yhtä syksyä enemmän, kuin vuosikymmen sitten, kun onnistuimme löytää suurien tammien alta korillisen tammenherkkutatteja. Nyt tateista ei näkynyt jälkeäkään. Olin etuajassa tai auttamattomasti myöhässä. Mutta eipä näkynyt paljon muitakaan sieniä.

Se tuli kuitenkin todistettua, että Tossu reagoi metsäkauriiseen. Kun eläin lähti karkuun melkein nenän alta, lähti Tossu loikkimaan perään. Näytti ihan siltä, että Tossu olisi ollut kauris itse. Yllättävää oli se, että vaikka Nemo vahtii ponnekkaasti tonttiamme, se ei lähtenyt perään.

Uudet ojat.

Nemo seuraa polkua.

Metsän peikko?

Tammia joka puolella.

Yksi vanhimmista tammista.

Näkymä lounaaseen: Kimo.

Kanervat kukkivat.

Kielet pitkällä, on kuuma.

Tossu vauhdissa.

Vähän aikaa paikallaan.

Toisenkin kuvan ehti ottaa.

Vauhdikas kiipeily kallioilla jatkuu.

Kalliokoira.

Mikään paikka ei ole liian vaikea.

Nemokin messissä.

Puita.

Lisää puita.

Nemoa tuskin erottaa mustikanvarpujen joukosta.

Mustikoita.

Lisää mustikoita.

Koti häämöttää.

Takaisin omalla pihalla.

Vesi maistuu.

Saalis - ei voi rehvastella.

2.8.2015

Kylmää, kylmempi, kylmin

Kesäkelit ovat olleet mitä ovat olleet. Ei voi kehua. Mutta mökillä olen ollut enemmän, kuin viime kesinä. Koirat ovat ainakin nauttineet ja juosseet kallioilla eestaas kyllästymiseen asti. Ja Tossu on uinut joka päivä useammankin kerran. Kauriita/hirviä on vahdittu illan hämärässä. Koirat ovat karanneet naapurin puolelle aina, kun sieltä on kuulunut ääniä. Mökkinaapurikin totesi, että Nemo tykkää rapsutuksista. On tainnut vierailla siellä useammin, kuin edes tiedän.

Ja itse olen palellut lähes koko kesän. Uikkareissa esiinnyin tasan yhtenä päivänä, muulloin ei ole tarvinnut. Ei ainakaan voi kehua kesälomarusketuksella. Silti eilen tarkenin lopultakin pikapikaa käydä kastautumassa meressä; veden lämpötila oli niukasti +17 astetta eli mulle aivan liian kylmää varsinaista uimista ajatellen. Ja periaatteessakaan en ole pitänyt sisällä pattereita päällä. Olen mieluummin palellut ja pukenut villapaidan päälleni, kun siltä on tuntunut.

Elokuun lopulla loma jatkuu ja lennän Fuengirolaan. Ehkä viimein siellä pääsen kokemaan oikeita kesäkelejä?