Turun keskustan tyhjeneminen jatkuu

Kävin pitkästä aikaa koiran kanssa päivälenkillä Turun keskustassa. Jotenkin on murheellista katsella, kun joka puolella on tyhjiä liiketiloja, vuokrattavina tai myytävinä.

Kauan aikaa sitten edesmenneiden appivanhempieni aikaisesta yritystoiminnasta ei ole kohta havaittavissa enää jälkeäkään. Siihen aikaan tärkeintä oli hankkia liikehuoneisto mahdollisimman keskeiseltä paikalta keskustasta. Sitten piti olla toimistohuone ja lankapuhelin. Toimistossa päivystettiin työpäivän ajan, sillä puhelimitse piti aina olla tavoitettavissa. Liikehuoneiston yhteyteen tarvittiin varastotilaa myytävien tavaroiden säilytykseen.

Sitten tulivat matkapuhelimet ja internet sillä seurauksella, että nykyään yritys voi toimia kokonaankin virtuaalisesti. Ja verkkokauppa kukoistaa. Nyt kysytään toimivia logistiikka- ja kuljetusratkaisuja; perinteisen kirje- ja pakettipostin rinnalle ovat tulleet pakettiautomaatit, MyPack, UPS, Matkahuolto jne.

Pitkään aikaan en ole seurannut, minkälaisia yrityksiä Turun ydinkeskustassa toimii. Kapakoita, pubeja, kebaberioita, pizzerioita, kahviloita. Kampaamoja, kynsistudioita ja erikoisia hyvinvontipalveluja tarjoavia liikkeitä. Kaikenmaailman vaatekauppoja. Leluliikkeitä ja kädentuotteita myyviä pikkukauppoja. Divareita. Yhteistä kaikille oli se, ettei päiväsaikaan kampaamoja lukuunottamatta asiakkaita näkynyt juuri missään.

Sitten edellisen päivälenkkini kaikonneet olivat ainakin puhelinoperaattorit ja kännykaupat. Pienet ruokakaupat hävisivät keskustasta jo vuosia sitten. Kalastustarvikkeita ei Turussa myy nykyään kait enää kukaan. Kauppakeskusten lisäksi vain kauppatori ja kauppahalli näyttävät vetävän ihmisiä. Joten sinne suuntasimme mekin.

Mökillä saavat ajatukset lentää

Nemon kanssa mökillä on aina niin rauhaisaa. Merelle me voidaan tuijottaa yhdessä tuntitolkulla. Lähimetsän palokärjen, niin luulen, ahkerointia on mukava kuunnella. Fiilis on lähes kesäinen. Meren jäät ovat lähteneet sitten edellisen käyntimme helmikuussa, ja lumi on sulanut viime päivien lämpöasteiden seurauksena. Kakluuniuuni on lämpenemässä, kohta myös vesipata. Tekemättömät pihahommat voi hyvin jättää seuraavaankin kertaan. Täällä tarvitsemme vain lämpöä ja lämmintä vettä. Ja nettiyhteydet. Lasillinen hyvää viiniä kruunaa saunaillan. Mikäs tässä on ollessa.

Kevät, tervetuloa!

Tänään on tarkoitus saunan lämmityksen ohella treenailla Nemon kanssa hajun ilmaisua. Lyhyitä treenejä ehditään toistaa useita, toivottavasti hyvin tuloksin. Hajuerotteluun liittyvästä ongelmastamme olen kirjoittanut haukkublogissa. Täällä ei ainakaan minkään pitäisi häiritä. Narttuhaukkuja ei tiettävästi ole lähimaillakaan.

Harmittavasti viime päivät ovat olleet niin kiireiset työmatkoineen, kaksine koulutuksineen ja hälytreeneineen, että vasta nyt ehdin keskittyä Nemoon. Ja koira ilmiselvästi nauttii paitsi siihen kohdistuvasta huomiosta myös fyysisestä vapaudesta. Täällä koira saa juoksennella ja kiipeillä kallioilla mielin määrin. Ainoastaan kevään herättämät kyyt jännittävät. Toivottavsti yksikään ei osu Nemon reitille.

Ja täällä myös aina muistan, miksi omien koirieni pitää olla paimenia. Scipperke on pikkuinen paimen ja toimelias vahti. Kukaan ei tule meidän pihalle ilman, että saan siitä ilmoituksen. En millään halua kahlita koiraani taluttimeen tai kiinni juoksuvaijeriin, kun kaupungissa koiran on aina oltava kytketty. Saadakseen juosta vapaana, on aina lähdettävä kaupungin laitamille tai ulkopuolelle sopiviin metsiin.

Pitäisiköhän tänne Rymättylään muuttaa kokonaan? Merenrannalla sijaitsevan tonttimme on hehtaarin suuruinen ja kaupunkiin on matkaa vain 52 km.