Meidän mökillä on aina ollut käärmeitä. Kyitä ja rantiksia. Kyy on nostanut päänsä terassin lautojen välistä, luikahtanut jalkojen vierestä tiehensä, rantakäärmeet ovat hyörineet kasvihuoneen ympärillä ja nahat on käyty vaihtamassa kasvihuoneessa sisällä. Kyyt ovat erityisesti viihtyneet puiden hakkuupaikalla. Ja nämä kaikki siis mökin lähiympäristössä. Olen aina asetellut lapioita sopiviin paikkoihin, että saisin käytyä kyyn kimppuun heti sen havaittuani. Inhoan ja pelkään kyitä koirien, en itseni tai aikanaan kumisaappaat jaloissa juoksevan lapsen puolesta. Mutta tänä kesänä kaikki on toisin.
Ostin toukokuussa 4 käärmekarkottinta, jotka asensin mökin ympärille. Niiden toiminta perustuu ultraääneen. Netin keskustelupalstoilta voi nopeasti todeta, etteivät karkottimet toimisi, mutta meillä yhtään ainoaa käärmettä ei ole havaittu toukokuun jälkeen. Kop, kop, kop...
http://www.ikh.fi/fi/kaarme-ja-myyra-karkotin-ultraaani---impulssi-kemhk004
Ravitsemus on kiinnostava asia. Terveyden edistäminen myös kiinnostaa. Sitä mielenkiintoisemmiksi ne muuttuvat, mitä vanhemmaksi itse tulee. Blogissa luon katsahduksia aiheeseen. Subjektiivisesti ja vain omasta näkökulmastani. Kirjoittelen myös perheeni elämästä ja pysähdyttävistä kokemuksistamme. Elämä jatkuu.:)
18.7.2016
16.6.2016
Yhden tuolin tarina
Tämän tuolin mukana muistot tulvahtavat mieleen. Joskus vuosia sitten olimme ulkoiluttamassa Nemoa Fugessa lähikortteleiden alueella. Roskiksen vierestä löysimme andalusilaistyyppisen hylätyn ja huonokuntoisen tuolin. Se kannettiin kotiin ja aloitimme tuunauksen. Pinta hiottiin ja maalattiin. Malgasta käytiin hakemassa nahkaa, jolla uusittiin istuinosa. Puklia piti löytää jostakin, en muista mistä, että saatiin nahka kiinitettyä. Tässä tulos. Hyvä istua edelleen ja niin meidän tyyliin sopiva!
7.5.2016
Äitienpäivän aattona
Äitienpäivässä
on jotakin maagista. Yhtään en liioittele, kun sanon, että äidiksi tuleminen
oli elämäni merkittävin asia. Toisille ikätovereilleni lapsien saaminen kävi
helposti ja itsestään selvästi. Minun tarinani ei mennyt niin. Kun aikanaan olimme
valmiit täydentämään perhettämme, ei se onnistunutkaan. Mutta kun vuosien
jälkeen sain lopulta vihdoin kokea äitiyden, ei mikään muu enää tuntunut samalta, kuin ennen.
Mikään tunne ei ole niin syvä, kuin rakkaus omaa lasta kohtaan.
On
hienoa, että äitejä juhlitaan kerran vuodessa. Mutta sen sijaan, että on onnistunut
kasvattamaan tusinan verran jälkeläisiä haluan erityisesti onnitella niitä äitejä,
jotka ovat onnistuneet yhdistämään perheen, lasten kasvatuksen, opiskelun,
harrastukset ja haasteellisen työelämän ja luomaan ammatillisen uran. Äitinä
voi olla niin monella tavalla, ja äiti voi olla lapsilleen niin monenlaisena mallina.
Olen nyt mökillä viettämässä ihanan kesäistä viikonvaihdetta ja siivoilemassa kaappeja. Vanhat lastenlelut tuovat mieleeni Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjan, joka auttaa päättämään tämän äitienpäiväjuttuni. Muumipappa: "Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."
2.1.2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)