Tämä on ehdottomasti vähintäänkin yhden bloggauksen väärtti. Kohta viisikymppinen lähisukulaiseni joutui pari vuotta sitten työttömäksi yli 20 vuoden työsuhteen jälkeen elintarvikealan yrityksen heikenneestä markkinatilanteesta seuranneiden yt-neuvottelujen tuloksena.
Sinällään tilanne ei ollut kovinkaan harvinainen, mutta erityisiä haasteita kuvioon toi se, että sukulaisellani on syntymästään asti ollut dysfasia, joka on seurannut häntä koko hänen elämänsä ajan. Ne lukijat, jotka eivät tiedä, mistä on kyse, voivat etsiä lisätietoa esimerkiksi täältä. Tuolle aikaisemmin afasiaksi, sittemmin dysfasiaksi ja nykyisin kielelliseksi erityisvaikeudeksi kutsutun toimintakykyä rajoittavan vamman vaikutus on yksilöllinen. Sukulaiseni ongelmat ovat lieviä, mutta jotakin niistä kertoo invaliditeettiprosentti, joka hänellä on 40.
Työntekijänä sukulaiseni oli aina tunnollinen, tarkka, terve ja lojaali työnantajaansa kohtaan. Koska hänellä ei ole omia lapsia, ei työnantajaa koskaan rasitettu myöskään äitiyslomilla, hoitovapailla tai lasten sairauksilla. Mutta koko ajan tietoteknistyvä tehdastyö toi kuitenkin erityisisä haasteita vammaiselle työntekijälle, ja sukulaiseni tarvitsikin sopeuttavia toimia. Ne suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä työterveyshuollon kanssa. Mutta se ei tainnut olla työnantajalle mieleen, sillä sukulaiseni irtisanottiin muiden ikääntyvien työntekijöiden joukossa.
Sitten seurasi ihan samat asiat, kuin kaikille muillekin työttömäksi jääneille. Työ- ja elinkeinotoimistoon piti ilmoittautua työnhakijaksi. Toivoa ei kauheasti ollut, sillä samanlaisia yt-neuvottelutuloksia kuultiin eri puolilta Suomea. Koska sukulaisellani on siis kielellinen erityisvaikeus, hän ohjautui jo heti alussa ammatillisen kuntoutuksen ertityispalveluihin. Oli tärkeää pohtia, millainen työ tai koulutus hänelle sopii; onko tarpeen harkita ammatin vaihtoa; mitä taloudellista ja muuta apua voi saada; tarvitaanko kuntoutusta. Ammatillisen kuntoutuksen palveluista vastaavat erikoistyövoimaneuvojat ja ammatinvalintapsykologit. Kuntoutussuunnittelun palvelut sisältävät aina henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta.
Kuluneiden kahden vuoden aikana otti erikoistyövoimaneuvoja sukulaiseni työnhakuprosessin haltuun, tuiki ja valoi uskoa ja auttoi kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja asioissa. Varsinaisia kuntoutuspalveluita ei tarvittaisi, mutta soveltuvia mahdollisia työpaikkoja piti tarkkaan arvioida. Useampia työkokeilujakin tehtiin.
Ja tänään se tapahtui. Sain iltapäivällä viestin, että sukulaiseni aloittaa pysyvässä työpaikassa parin viikon kuluttua. Valtavasti tsemppiä uuteen työhön, mutta erityinen kiitos Työ-ja elinkeinotoimiston väelle!
