Mökillä saavat ajatukset lentää

Nemon kanssa mökillä on aina niin rauhaisaa. Merelle me voidaan tuijottaa yhdessä tuntitolkulla. Lähimetsän palokärjen, niin luulen, ahkerointia on mukava kuunnella. Fiilis on lähes kesäinen. Meren jäät ovat lähteneet sitten edellisen käyntimme helmikuussa, ja lumi on sulanut viime päivien lämpöasteiden seurauksena. Kakluuniuuni on lämpenemässä, kohta myös vesipata. Tekemättömät pihahommat voi hyvin jättää seuraavaankin kertaan. Täällä tarvitsemme vain lämpöä ja lämmintä vettä. Ja nettiyhteydet. Lasillinen hyvää viiniä kruunaa saunaillan. Mikäs tässä on ollessa.

Kevät, tervetuloa!

Tänään on tarkoitus saunan lämmityksen ohella treenailla Nemon kanssa hajun ilmaisua. Lyhyitä treenejä ehditään toistaa useita, toivottavasti hyvin tuloksin. Hajuerotteluun liittyvästä ongelmastamme olen kirjoittanut haukkublogissa. Täällä ei ainakaan minkään pitäisi häiritä. Narttuhaukkuja ei tiettävästi ole lähimaillakaan.

Harmittavasti viime päivät ovat olleet niin kiireiset työmatkoineen, kaksine koulutuksineen ja hälytreeneineen, että vasta nyt ehdin keskittyä Nemoon. Ja koira ilmiselvästi nauttii paitsi siihen kohdistuvasta huomiosta myös fyysisestä vapaudesta. Täällä koira saa juoksennella ja kiipeillä kallioilla mielin määrin. Ainoastaan kevään herättämät kyyt jännittävät. Toivottavsti yksikään ei osu Nemon reitille.

Ja täällä myös aina muistan, miksi omien koirieni pitää olla paimenia. Scipperke on pikkuinen paimen ja toimelias vahti. Kukaan ei tule meidän pihalle ilman, että saan siitä ilmoituksen. En millään halua kahlita koiraani taluttimeen tai kiinni juoksuvaijeriin, kun kaupungissa koiran on aina oltava kytketty. Saadakseen juosta vapaana, on aina lähdettävä kaupungin laitamille tai ulkopuolelle sopiviin metsiin.

Pitäisiköhän tänne Rymättylään muuttaa kokonaan? Merenrannalla sijaitsevan tonttimme on hehtaarin suuruinen ja kaupunkiin on matkaa vain 52 km.