Hau hau Hauskaa Joulua!

Niitä näitä - on syksy!

Syksy on jo pitkällä ja mökillä valmistaudutaan talven tuloon. Kun ei ole enää talonmiestä, saan itse hoitaa kaikki pakolliset asiat. Kajakki piti kantaa ylös (tässä Poitsu auttoi, kun ei kehdannut kieltäytyä), rannasta kannoin irtotavarat pois, kesäkeittiö oli laitettava uinumaan ja kaikki vesisaavit tyhjentää. Mökkimakin tyhjennys odottaa vielä tekijäänsä. Puutarhasta ei ollut huolta, sillä kahteen vuoteen en ole viljellyt mitään, enkä ole tuonut kesäkukkia kasteltaviksi.

Soutuveneen laita meni kaksi vuotta sitten rikki ja koko kesä meni sen korjaamisen suunnittelussa, mutta ei edennyt toteutukseen asti. Homma jäi loppujen lopuksi tekemättä, joten eipä ole huolta veneiden talvisuojauksesta. Toteuttamatta jäi myös mökin terassin kaiteiden maalaus. Jääköön ne ensi kesään. Nyt saa lumi ja jää tulla.

Mukavaa syksyä kaikille!

Kuvia Kustavin kesämökistä

Yhden elämänvaiheen päättyminen on toisen alku. Vanhempieni rakennuttama hirsimökki Kustavin Pleikilässä siirtyy huomenna uusille omistajille. Tämä lamppu ostettiin paikallisen kalastajatilan huutokaupassa vuonna 1963. Lampun uusi elämä alkaa nyt Rymättylässä. Muut kuvat on otettu vuosi sitten kauniina kesäpäivänä ja jäävät viimeiseksi muistoksi perheen rakkaasta kesäpaikasta.

Fuengirolassa all by myself

Tämän bloggauksen olisi tietysti voinut kirjoittaa paikan päältäkin. Mutta liian kuumassa on vaikeaa ajatella mitään. Vaikka Suomessa on ollut kylmän alkukesän jälkeen helteistä ja sitä on saanut harjoitella, on Fuengirolassa auringonpaahde vieläkin intensiivisempi. Päivät vain soljuivat toinen toisensa perään ja aika sai kulua. Nyt istun lentokoneessa ja kiitos nykytekniikan, tämänkin ajan saan vietettyä kirjoittamisen parissa.

Raoulin isovanhempien 1980-luvulla hankkima huoneisto Fuengirolassa on aktiivisessa käytössä. On ollut ilo todeta, että monet tuttavat menevät sinne viettämään lomiaan aina uudestaan. Meidän kannalta on vain hyvä, ettei asunto ole kovin pitkiä aikoja tyhjillään. Mutta emme halua antaa sitä kokonaan vuokralle, sillä silloin emme itse koskaan pääsisi käymään pikkukodissamme. Toistaiseksi olemme sidotut työn ja lukion loma-aikoihin. Näin tänä vuonna, ensi vuodesta ei voi tietää. Vaikka mennyt viikko kuluikin lähinnä siivotessa ja paikkoja tsekatessa, oli hyvää aikaa myös rentoutumiseen ja hiekkarannalla kävelemiseen ja varpaiden huuhtelemiseen Välimeressä.

Huoneisto on vieläkin lähes alkuperäisessä asussaan, muutoksia ei ole tehty. Seinät ja katto maalautettiin muutamia vuosia sitten, myös huonekaluja, kodinkoneita ja tekstiilejä on uusittu tarpeen mukaan. Toivottavasti lähivuosina saadaan aikaiseksi toteuttaa pitkään suunnitteilla ollut keittiöremontti. Lattia kaipaisi uutta klinkkeriä ja seinät laattoja uusista kaapistoista nyt puhumattakaan.

Lensin tällä kertaa Norwegianilla. Matkajärjestelyt sujuivat hyvin, vaikkakin jouduttuani vaihtamaan alkuperäistä matkapäivääni, sain maksaa lähes kestämättömän lisäsumman uudesta lentolipusta. Alunperin olin varannut koiralle paikan lentokoneen ruumaan, mutta sitä en voinut enää peruuttaa, kun Nemo jäikin kotiin. Mahtoivatkohan myydä koirapaikan kahteen kertaan? 

Ja koirista tulikin mieleen, että ainakin kovin vaikeaksi ja melkein mahdottomaksi on lentoyhtiö tehnyt mahdollisuuden antaa palautetta. Nettisivuilta en löydä mitään kohtaan, jonne voisin kirjoittaa. Syy palautteeseen on se, että odottaessani Malagassa jonkun verran myöhässä ollutta konetta seurasin, kun lentokoneeseen mukaan tulevat koiraboksit seisoivat lentokentällä ainakin puolen tunnin ajan täydessä auringonpaisteessa. Uskoisin ilman lämpötilan yltäneen jonnekin 35 - 45 asteen väliin, joten koirien paistaminen auringossa oli mielestäni verrattavissa eläinsuojelurikokseen. Hyvä, ettei Nemo ollut mukanani, sillä olisin koko lennon ajan huolesta sekaisin. 

Kynttilät Heikille, Mummolle ja Taatalle

Jalkaterapiaa 1

Jalkaterapiaa 2

Jalkaterapiaa 3

Näkymä parvekkeelta

Horisontti on kadonnut

Vanha asemarakennus toimii Turisti-infona

Miehet pelaavat

Superkuu

Haukkubloggauksia

http://kirsutkohtituulta.wordpress.com/2014/07/08/pelastuskoitatreenit-ovat-taas-jatkuneet/

http://kirsutkohtituulta.wordpress.com/2014/07/08/lisaa-kesakuvia-pohjanrannasta-naantalin-rymattylasta/

http://kirsutkohtituulta.wordpress.com/2014/07/08/hellepaivan-viimeiset-kuvat-ilta-auringossa/

Hyvää Juhannusta 2014!

Uusi vaihe perheen elämässä alkoi

Raoul täytti toukokuun alussa 18 vuotta. Fiilis on, kuin olisimme saaneet vapautemme takaisin. Enää meidän ei tarvitse "seurustella" maistraatin kanssa ja saamme tehdä itse perhettämme koskevat päätökset. Tunnen valtavaa myötätuntoa niitä nuoria leskiä kohtaan, jotka joutuvat monien vuosien ajan raportoimaan viranonmaisille pienimmätkin rahan käyttöä koskevat päätökset. Meillä tämä ajanjakso jäi onneksi vain vajaan kahden vuoden pituiseksi.

Ja heti ensimmäiseksi Raoul sai yksin lähteä Fuengirolaan hoitamaan perheen juridisia asioita. Mukaan lähti Karoliina, joka myös hiljan tuli täysi-ikäiseksi. Parempi näin. Nuoret saavat keskenään nauttia kesälomastaan takuuvarmassa auringossa ja lämmössä. Siellä he voivat ladata akkujaan tulossa oleviin lukion viimeiseen vuoteen ja syksyllä jatkuviin yo-kirjoituksiin.

Minunkin piti mennä matkalle mukaan, mutta toukokuun lopulla meille muuttanut koiranpentu sekoitti aikataulut. En mitenkään voinut ottaa sitä riskiä, että kaikki ei olisikaan mennyt lentokoneessa hyvin. Ruumaan en olisi voinut pentua laittaa siellä olevien äänien takia. Matkustamoon ei Norwegianilla saa koiria ottaa. Finnairilla olisi saanut, mutta en ollut varma siitä, mahtuisiko pentu asetettuihin painorajoihin. Nyt tiedän, että olisi helposti mahtunut. Toisaalta, kolmisin koirien kanssa on ihan mukavaakin, eipä tarvitse tehdä muille ruokaa eikä siivota jälkiä...

Casse-Noisettes Kola, tuttavallisemmin "Tossu"

http://kirsutkohtituulta.wordpress.com/2014/05/26/casse-noisettes-kola-tossu/

Hyvää Syntymäpäivää!

´Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa,

tulisit juuri nyt.´

(Saima Harmaja)

Vanhojen kuvien pauloissa

Ihan toisen valokuvaprojektin ohessa löysin tämän kuvan, joka jälleen kerran toi mieleeni valtavasti haikeita muistoja. Ikävä on edelleen niin suuri, etten osaa sitä edes kuvailla. Kuvan olen ottanut itse, ollaan purjehtimassa jossakin päin Itämerta 1980-luvulla. Heikki on omassa elementissään, ja päällään hänellä on Ranskasta ostettu tummansininen villapusero. Saisinpa nuo vuodet takaisin.

Turun keskustan tyhjeneminen jatkuu

Kävin pitkästä aikaa koiran kanssa päivälenkillä Turun keskustassa. Jotenkin on murheellista katsella, kun joka puolella on tyhjiä liiketiloja, vuokrattavina tai myytävinä.

Kauan aikaa sitten edesmenneiden appivanhempieni aikaisesta yritystoiminnasta ei ole kohta havaittavissa enää jälkeäkään. Siihen aikaan tärkeintä oli hankkia liikehuoneisto mahdollisimman keskeiseltä paikalta keskustasta. Sitten piti olla toimistohuone ja lankapuhelin. Toimistossa päivystettiin työpäivän ajan, sillä puhelimitse piti aina olla tavoitettavissa. Liikehuoneiston yhteyteen tarvittiin varastotilaa myytävien tavaroiden säilytykseen.

Sitten tulivat matkapuhelimet ja internet sillä seurauksella, että nykyään yritys voi toimia kokonaankin virtuaalisesti. Ja verkkokauppa kukoistaa. Nyt kysytään toimivia logistiikka- ja kuljetusratkaisuja; perinteisen kirje- ja pakettipostin rinnalle ovat tulleet pakettiautomaatit, MyPack, UPS, Matkahuolto jne.

Pitkään aikaan en ole seurannut, minkälaisia yrityksiä Turun ydinkeskustassa toimii. Kapakoita, pubeja, kebaberioita, pizzerioita, kahviloita. Kampaamoja, kynsistudioita ja erikoisia hyvinvontipalveluja tarjoavia liikkeitä. Kaikenmaailman vaatekauppoja. Leluliikkeitä ja kädentuotteita myyviä pikkukauppoja. Divareita. Yhteistä kaikille oli se, ettei päiväsaikaan kampaamoja lukuunottamatta asiakkaita näkynyt juuri missään.

Sitten edellisen päivälenkkini kaikonneet olivat ainakin puhelinoperaattorit ja kännykaupat. Pienet ruokakaupat hävisivät keskustasta jo vuosia sitten. Kalastustarvikkeita ei Turussa myy nykyään kait enää kukaan. Kauppakeskusten lisäksi vain kauppatori ja kauppahalli näyttävät vetävän ihmisiä. Joten sinne suuntasimme mekin.

Mökillä saavat ajatukset lentää

Nemon kanssa mökillä on aina niin rauhaisaa. Merelle me voidaan tuijottaa yhdessä tuntitolkulla. Lähimetsän palokärjen, niin luulen, ahkerointia on mukava kuunnella. Fiilis on lähes kesäinen. Meren jäät ovat lähteneet sitten edellisen käyntimme helmikuussa, ja lumi on sulanut viime päivien lämpöasteiden seurauksena. Kakluuniuuni on lämpenemässä, kohta myös vesipata. Tekemättömät pihahommat voi hyvin jättää seuraavaankin kertaan. Täällä tarvitsemme vain lämpöä ja lämmintä vettä. Ja nettiyhteydet. Lasillinen hyvää viiniä kruunaa saunaillan. Mikäs tässä on ollessa.

Kevät, tervetuloa!

Tänään on tarkoitus saunan lämmityksen ohella treenailla Nemon kanssa hajun ilmaisua. Lyhyitä treenejä ehditään toistaa useita, toivottavasti hyvin tuloksin. Hajuerotteluun liittyvästä ongelmastamme olen kirjoittanut haukkublogissa. Täällä ei ainakaan minkään pitäisi häiritä. Narttuhaukkuja ei tiettävästi ole lähimaillakaan.

Harmittavasti viime päivät ovat olleet niin kiireiset työmatkoineen, kaksine koulutuksineen ja hälytreeneineen, että vasta nyt ehdin keskittyä Nemoon. Ja koira ilmiselvästi nauttii paitsi siihen kohdistuvasta huomiosta myös fyysisestä vapaudesta. Täällä koira saa juoksennella ja kiipeillä kallioilla mielin määrin. Ainoastaan kevään herättämät kyyt jännittävät. Toivottavsti yksikään ei osu Nemon reitille.

Ja täällä myös aina muistan, miksi omien koirieni pitää olla paimenia. Scipperke on pikkuinen paimen ja toimelias vahti. Kukaan ei tule meidän pihalle ilman, että saan siitä ilmoituksen. En millään halua kahlita koiraani taluttimeen tai kiinni juoksuvaijeriin, kun kaupungissa koiran on aina oltava kytketty. Saadakseen juosta vapaana, on aina lähdettävä kaupungin laitamille tai ulkopuolelle sopiviin metsiin.

Pitäisiköhän tänne Rymättylään muuttaa kokonaan? Merenrannalla sijaitsevan tonttimme on hehtaarin suuruinen ja kaupunkiin on matkaa vain 52 km.