Ravitsemus on kiinnostava asia. Terveyden edistäminen myös kiinnostaa. Sitä mielenkiintoisemmiksi ne muuttuvat, mitä vanhemmaksi itse tulee. Blogissa luon katsahduksia aiheeseen. Subjektiivisesti ja vain omasta näkökulmastani. Kirjoittelen myös perheeni elämästä ja pysähdyttävistä kokemuksistamme. Elämä jatkuu.:)
13.2.2011
Liikuntaa ja liikkumista
Täkäläisessä suotuisassa ilmastossa on vain harvoin päiviä, jolloin ei voi lähteä ulkoilemaan. Haasteena onkin, miten vahvistaa ja ylläpitää hiljalleen täällä löytyvää liikunnan iloa ja kuntoa sitten, kun palaamme Suomeen. Onneksi koira (kohta toivottavasti kaksi!) - tuo personal trainerini - pitää huolen päivittäisestä ulkoilusta. Tarvitaan vain vähän enemmän tehoa ja pidempiä matkoja, kuin tähän mennessä. Pelastuskoiraharrastusta on päivä päivältä aina vaan enemmän ikävä, ja Raoulilla on suunnitelmissa jatkaa tauolla ollutta agility-harrastusta.
Täällä ikääntyneetkin ihmiset pystyvät liikkumaan ulkona ilman, että tarvitse koko ajan pelätä liukastumista. Kaatumisia varmaan sattuu, mutta ilahtuneena pistin merkille eilen aamulenkillä Paseo Maritimolla, että myös espanjalaiset ovat löytäneet kävelysauvat! ¡Viva nordic walking!
Kuvassa pelataan petankkia (Pétangue). Meidän kulmille ikäihmisiä kokoontuu päivittäin siestan aikaan viettämään yhteistä pelihetkeä. Enemmistönä ovat espanjalaiset miehet, mutta myös muun maalaisia ja naisiakin näyttää olevan joukossa. Moniin kaupungin puistoihin on rakennettu pelikenttiä, josta voi päätellä, että kyseessä on suosittu harrastus.
23.1.2011
Tänään on sunnuntai ja sataa

15.1.2011
Emt-elämää
Nukuitko hyvin? Emt. Mitä ruokaa haluaisit tänään syödä? Emt. Tuutko mukaan maleksimaan kirppismarkkinoille tuohon parin korttelin päähän? Emt. Onko sulla suunnitelmia tälle päivälle? Emt. Mitä tehdään, ostetaanko se fillari vai ei? Emt. Koska ajattelit nousta sängystä ylös? Emt. Onko sulla läksyjä? Emt. Mennäänkö varaamaan parturille aika? Emt. Minkälaista jugurttia ostan kaupasta? Emt.
Eli yhtä emt koko elämä. Ai niin. Emt = En mää vaan tiedä. :)
11.1.2011
Nuukuuden huipentumaa?

8.1.2011
Espanjalaista elämänmenoa
Olen siis Fuengirolassa, meidän perheen Espanjan kodissa. Kun työelämässä on ollut jo yli 30 vuotta, tuntui tarpeelliselta hieman huilahtaa. Ymmärtäväinen työnantajani (ja puolisoni) mahdollisti vuorotteluvapaan, jonka tarkoituksena siis on auttaa ikääntyvää työntekijää jaksamaan urallaan vielä melkoisen tovin. Siis pidentää työuraa kuten nuo rakkaat poliitikot aina muistuttavat.
Täällä sitä sitten ollaan. Poika matkusti mukaan ja käy nyt yhden lukukauden verran Aurinkorannikon suomalaista koulua. Itse keskityn kaikkeen siihen, johon aikaisemmin ei ole tuntunut olevan aikaa. Etusijalla itseeni. Olen monessa eri yhteydessä todennut, että jos minulla olisi ollut yksikin lapsi enemmän, en olisi selviytynyt elämästäni ollenkaan.
Tänään on lauantai ja Loppiaisen takia koulupäivä. Eilisen sadepäivän jälkeen aurinko on jo noussut ja kohta kirmaan lenkille ja samalla ruokakauppaan. Askelmittarini seuraa retkilläni mukana ja voin kertoa, että kovin ovat eri päivät erilaiset. Yhtenä päivänä vain 6 000 askelta (= Loppiaisen lötkötyspäivä), toisena 20 000 askelta. Eilen 10 000 askelta, joka kyllä pitää laittaa tänään aika paljon paremmaksi. Eli reppu selkään ja menoksi! See You.
13.2.2009
Voiko koira edistää omistajansa terveyttä?
Olin aina ajatellut, että joskus hankkisin koiran. Mutta vasta sitten, kun olen ensiksi kasvattanut lapsen lentämään pesästä pois. Vasta sitten, kun enää ei tarvitsisi opiskella. Vasta sitten, kun en matkustaisi enää niin paljon ainakaan työn takia. Vasta sitten, kun muilta kiireiltä olisi riittävästi aikaa. Vasta sitten, kun asuisin omakotitalossa. Vasta sitten, kun…?
Aina ei käy niin, kuin suunnittelee. Eli toisin kävi. Ilmeisesti keski-ikäisyyteen havahtumisessamme päätimme alkaa toteuttaa perhe-elämässämme kaikkea sellaista, josta aina ollaan haaveiltu, mutta joka aina siirrettiin epämääräiseen tulevaisuuteen. Koiran hankinta oli yksi sellainen.
Ja elokuun lopulla viime vuonna kotiimme muutti pieni musta schipperken pentu, joka sai nimekseen Nemo.
Voi sitä hellyyttä, jota koiramme saakaan osakseen murrosikää lähestyvältä pojaltamme. Miten virkistävää onkaan aamuvarhaisella tai iltamyöhällä ulkoilla säässä kuin säässä ja tutkailla lähikortteleissa liikkuvia koirallisia tai koirattomia naapureita. Miten hauskaa onkaan ollut perehtyä aivan uuteen maailmaan koiranäyttelyiden, pentukoulun ja agilitykurssin kautta! Ja miten inspiroivaa onkaan ollut tutustua kokonaan uusiin ihmisiin, joita yhdistää koiraharrastus eikä esimerkiksi ammatillinen tausta tai lapsen liikuntaharrastus.
Koirien myönteisiä terveysvaikutuksia omistajiinsa on tutkittu paljon ja asia on todettu myös käytännössä. Omistajat ovat usein muita paremmassa fyysisessä kunnossa. Koiran kanssa kulkiessa laajentuu sosiaalinen tuttavapiiri. Koiran silittäminen muutaman minuutin ajan voi helpottaa ahdistusta, lieventää pelkoa ja rauhoittaa. Koira on perheenjäsen, seuralainen, lohduttaja ja kuuntelija.
Nyt vakaalla puolen vuoden koiran omistajan rintaäänellä voi todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Luulen, että teimme perheessä yhden parhaista päätöksistämme koskaan.
Suosittelen!
8.8.2008
Liikuntaa lääkärin määräyksestä?!
Liikkumisresepti, jos muut konstit eivät tehoa!
Ensimmäiseksi mietityttää Liikkumisreseptin näyttävä lanseeraus vuonna 2002. Jos ihmisiä ei saada muutoin liikkumaan, kirjoittaa lääkäri reseptin.

Kuntalaisten hyväksyntää lääkärien mahdollisuudelle antaa kirjallisia liikkumisohjeita selvitettiin Kelan FINRISKI -tutkimuksen yhteydessä. Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että lääkärillä tulisi olla mahdollisuus kirjoittaa Liikkumisresepti lääkemääräyksen sijasta tai sen lisäksi. Käyttökyselyyn vastanneista lääkäreistä kaksi kolmesta piti Liikkumisreseptiä käyttökelpoisena liikuntaneuvonnan työkaluna. Suurimpina esteinä pidettiin ajan ja rutiinin puutetta ja perehtymättömyyttä asiaan. Stakesin toteuttamassa ylilääkärikyselyssä 28 % terveyskeskuksista käytettiin Liikkumisreseptiä suunnitelmallisesti. Yleisimmin se oli käytössä väestöpohjaltaan suuremmissa ja väestövastuuta toteuttavissa terveyskeskuksissa.
Lisätiedot hankkeesta: http://www.liikkumisresepti.net/.
Onko kukaan kuullut hankkeesta viime aikoina; web-sivustoa on päivitetty viimeksi vuonna 2005? J Olisi aika mielenkiintoista tutkia Liikkumisreseptin vaikuttavuutta eläkeikäisten terveysliikuntaan. Lisääntyykö liikkuminen reseptin saaneilla enemmän kuin esimerkiksi niillä, joilla liikuntaneuvonta ja –seuranta toteutetaan oman kunnan liikuntatoimessa, järjestössä tai vaikkapa kuntoutusneuvolassa? Taitaa jäädä nähtäväksi.
Lihasvoimaharjoittelu edistää kuin edistääkin liikkumiskykyä!
Hämmennystäni syvensi tieto viime vuonna valmistuneesta lääketieteen alaan kuuluvasta väitöskirjasta. Siinä tutkittiin kuntosaliharjoittelun vaikutuksia iäkkäiden naisten lihasvoimaan, tasapainoon ja oman elämän hallintaan.
Tutkimuksessa todettiin, että jos vanhus liikkuu huonosti ja vähän, huononevat sekä lihasvoima että mieliala. Huono lihasvoima puolestaan johtaa huonoon liikkumiskykyyn. J Tutkimustulokset osoittivat, että lihaskunto- ja tasapainoharjoittelu on tuloksekasta ja että tavoitteellinen liikuntaharjoittelu pitää ikäihmiset liikkumiskykyisinä muita pidempään. Harjoittelu parantaa myös mielialaa. J Parantuneesta lihasvoimasta huolimatta toimintakyvyssä ei kuitenkaan todettu edistystä eikä harjoittelu vähentänyt kaatumisia. J
Tutkimuksen löydät täältä: www.uku.fi/vaitokset/2007/ISBN978-951-27-0666-2ltimonen.htm
Hämmennykseni ei johtunut itse asiasta vaan siitä, että harjoittelun myönteiset vaikutukset mm. lihasvoimaan on toki ollut hyvin ja laajasti tiedossa jo vaikka kuinka pitkään…
Nuorena vitsa väännettävä!
Selvää on, että koko lailla hitaasti muuttuvat asiat ja ihmiset. Samat asiat keksitään yhä uudelleen. Luotettavasti suunnitellut ja toteutetut tutkimusasetelmat todentavat viimein sen, joka jo on ollut ehkä sukupolvienkin ajan hyvin tiedossa….
Mikä koko jutussa nyt niin ihmeellistä oli? Ymmärrän hyvin, että väestön liikkumattomuudesta ollaan terveydenhuollossa huolestuneita se kun aiheuttaa monenmoisia tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja ja lihavuutta. Siis lääketieteellisiä ongelmia.
Mutta onko ihminen tässä tietoa pursuavassa maailmassa todellakin niin tietämätön ja kovapäinen, ettei käyttäydy omaa terveyttään edistävästi muulla keinoin kuin lääkärin määräyksestä? Se on selvää, että liikkumattoman elämäntyylin muuttaminen liikkuvaiseksi ei ole ihan helppoa. Mikä onkaan hankalampaa kuin opitun poisoppiminen!
Liikuntatottumukset opitaan jo pienenä, joten seuraavassa kirjoituksessa taidankin paneutua liikuntatuntien riittämättömyyteen oppivelvollisuuskoulussa ja sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa peruskoulutuksessa…