Edellisestä bloggauksesta onkin jo kulunut tovi. Paljon on tapahtunut sillä välin. En kuitenkaan ryhdy kuromaan aukkoja umpeen, joten jatkan tästä, missä nyt olen.
Olen siis Fuengirolassa, meidän perheen Espanjan kodissa. Kun työelämässä on ollut jo yli 30 vuotta, tuntui tarpeelliselta hieman huilahtaa. Ymmärtäväinen työnantajani (ja puolisoni) mahdollisti vuorotteluvapaan, jonka tarkoituksena siis on auttaa ikääntyvää työntekijää jaksamaan urallaan vielä melkoisen tovin. Siis pidentää työuraa kuten nuo rakkaat poliitikot aina muistuttavat.
Täällä sitä sitten ollaan. Poika matkusti mukaan ja käy nyt yhden lukukauden verran Aurinkorannikon suomalaista koulua. Itse keskityn kaikkeen siihen, johon aikaisemmin ei ole tuntunut olevan aikaa. Etusijalla itseeni. Olen monessa eri yhteydessä todennut, että jos minulla olisi ollut yksikin lapsi enemmän, en olisi selviytynyt elämästäni ollenkaan.
Tänään on lauantai ja Loppiaisen takia koulupäivä. Eilisen sadepäivän jälkeen aurinko on jo noussut ja kohta kirmaan lenkille ja samalla ruokakauppaan. Askelmittarini seuraa retkilläni mukana ja voin kertoa, että kovin ovat eri päivät erilaiset. Yhtenä päivänä vain 6 000 askelta (= Loppiaisen lötkötyspäivä), toisena 20 000 askelta. Eilen 10 000 askelta, joka kyllä pitää laittaa tänään aika paljon paremmaksi. Eli reppu selkään ja menoksi! See You.
2 kommenttia:
Rentouttavaa ja voimaannuttavaa kevättä Sinulle ja Raoulille! Seuraan kuulumisianne.
Kiva lukea kuulumisia täältä ! Nautihan olostasi :)
Lähetä kommentti