Muistan luennoineeni jo 1980-luvulla valtakunnallisilla opintopäivillä ja kirjoittaneeni eri ammatti- ja järjestölehtiin siitä, mistä alkaa kuntoutus ja voiko se olla ehkäisevää. Entäpä mitä tarkoittavat primaari-, sekundaari- ja tertiääri kuntoutus? En tiedä, voisiko kysymystä edes esittää, rajoja kun ehkä ei kannattaisi vetää. Mutta onko maailma muttunut mihinkään, kun samaa asiaa pohdin taas kerran.
Terveysliikuntaa...
Liikuntalain (1998) tarkoituksena on edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle järjestämällä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa ja tarjoamalla liikuntapaikkoja.Tietoa liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista on ollut jo pitkään. Näkökulmaa on laajennettu sairauksien tutkimuksesta psyykkisten, sosiaalisten ja henkisen hyvinvoinnin hyötyjen tunnistamiseen. terveysliikuntaa on kaikki sellainen fyysinen aktiivisuus, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja terveyskuntoon (Ikääntyneiden ihmisten ohjatun terveysliikunnan laatusuositukset 2004).
Tunnuspiirteitä ovat säännöllisyys, kohtuukuormitus ja jatkuvuus. Terveysliikunta käsittää kaikki toistuvat fyysisen aktiivisuuden muodot, joita ovat esimerkiksi hyötyliikunta, ammattiin ja työtehtäviin sisältyvä liikkuminen, ulkoilu ja muu vapaa-ajan harrastusliikunta. Parhaiten liikunta edistää terveyttä elämäntapana. Edellytyksiä fyysiselle aktiivisuudelle luodaan, kun liikunta on olennainen osa terveys-, liikenne-, sosiaali-, ympäristö-, nuoriso- ja koulutuspolitiikkaa sekä maankäytön suunnittelua.
Laadukkaasti toteutettuna ikäihmisille suunnattu ohjattu terveysliikunta on monipuolista, turvallista, toimintakykyä kehittävää, itsenäisyyteen kannustavaa, oma-aloitteisuutta ja rohkeutta ylläpitävää sekä hyvää mieltä tuottavaa. Toimintakykyä edistävä liikunta on usein toistuvaa, säännöllisesti jatkuvaa sekä kuormittavuudeltaan ja määrältään sopivaa ja riittävää. Tällainen liikunta vastaa toteuttajansa fyysistä kuntoa, motorisia taitoja, motivaatiota ja kiinnostuksen kohteita eikä sisällä vammautumisen vaaraa.
...vai ehkäisevää kuntoutusta?
Ehkäisevä (vai ennakoiva?) ja varhaisvaiheen kuntoutus on suunnitelmallista, voimavaralähtöistä ja ikäihmisen muuttuviin elämäntilanteisiin joustavasti reagoivaa moniammatillista toimintaa. Ikäihmistä autetaan tiedostamaan omasta kunnosta ja terveydestä huolehtimisen vaikutus toimintakykyyn, ennakoimaan toimintakyvyn rajoittumista uhkaavat tilanteet ja reagoimaan niihin ajoissa.
Kuntoutuksessa korostetaan kokonaisvaltaisuutta. Tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistäminen, rajoittumisen ehkäiseminen tai heikkenemisen hidastaminen. Kuntoutus on aina ikäihmisen ja hänen lähiympäristönsä muutos-, kasvu- ja oppimisprosessi. Asiantuntijan roolina on toimia asiakkaan valmentajana.
Kuntoutus on tavoitteellista yhteistyötä. Se voi olla yksilö- tai ryhmäkohtaista, lyhytkestoista tai läpi elämän kestävä ja eri vaiheita sisältävä laaja-alainen prosessi. Kuntoutus voi sisältää toimenpiteitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan tai palauttamaan toimintoja tai kompensoimaan jonkin toiminnon menetystä tai puuttumista tai toiminnallista rajoitusta. Kuntoutus on myös erityisiä kuntoutuskäytäntöjä ja –menetelmiä osaavaa ja kehittelevää toimintaa esimerkiksi fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta.
Ehkäisevässä kuntoutuksessa tuetaan ja vahvistetaan ikäihmisen ja hänen lähiympäristönsä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia voimavaroja ja toimintaedellytyksiä. Yhdessä ihmisen kanssa etsitään elämänhallinnan keinoja tilanteessa, jossa mahdollisuudet sosiaaliseen selviytymiseen ovat uhattuina tai heikentyneet. Lähtökohtina ovat ikäihmisen elämäntilanne ja -historia, tarpeet, roolit, voimavarat ja identiteetti, joista nousevat kuntoutuksen yksilölliset tavoitteet.
Veteen piirretty viiva?
Kuntoutuksessa korostetaan kokonaisvaltaisuutta. Tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistäminen, rajoittumisen ehkäiseminen tai heikkenemisen hidastaminen. Kuntoutus on aina ikäihmisen ja hänen lähiympäristönsä muutos-, kasvu- ja oppimisprosessi. Asiantuntijan roolina on toimia asiakkaan valmentajana.
Kuntoutus on tavoitteellista yhteistyötä. Se voi olla yksilö- tai ryhmäkohtaista, lyhytkestoista tai läpi elämän kestävä ja eri vaiheita sisältävä laaja-alainen prosessi. Kuntoutus voi sisältää toimenpiteitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan tai palauttamaan toimintoja tai kompensoimaan jonkin toiminnon menetystä tai puuttumista tai toiminnallista rajoitusta. Kuntoutus on myös erityisiä kuntoutuskäytäntöjä ja –menetelmiä osaavaa ja kehittelevää toimintaa esimerkiksi fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta.
Ehkäisevässä kuntoutuksessa tuetaan ja vahvistetaan ikäihmisen ja hänen lähiympäristönsä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia voimavaroja ja toimintaedellytyksiä. Yhdessä ihmisen kanssa etsitään elämänhallinnan keinoja tilanteessa, jossa mahdollisuudet sosiaaliseen selviytymiseen ovat uhattuina tai heikentyneet. Lähtökohtina ovat ikäihmisen elämäntilanne ja -historia, tarpeet, roolit, voimavarat ja identiteetti, joista nousevat kuntoutuksen yksilölliset tavoitteet.
Veteen piirretty viiva?
Palaan ajatukseen siitä, mihin terveysliikunta päättyy ja mistä alkaa ehkäisevä kuntoutus. Usein ammatillisen toiminnan, kulttuurin, hyvinvoinnin edistämisen, hoidon, kuntoutuksen ja terveysliikunnan keinot ja toimintatavat kietoutuvat yhteen. Terveysliikunta ja ehkäisevä kuntoutus tähtäävät molemmat ihmisen liikkumis- ja toimintakyvyn säilymiseen ja siirtää mahdollisten muiden palveluiden tarvetta tuonnemmaksi.
Rajanveto voi olla vaikeaa eikä edes välttämätöntä, mutta yhteistyötä eri toimijoiden välillä tarvitaan saumattomien palveluketjujen varmistamiseksi.
Palvelu-, kuntoutus- ja liikuntatarpeen arviointi ja ´täsmä´interventioiden oikea kohdentaminen oikeassa elämäntilanteessa kannattaa, mutta se edellyttää sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimien palvelujärjestelmältä herkkää ja nopeaa reagointia sekä tiivistä ja verkostomaista yhteistyötä.
Rajanveto voi olla vaikeaa eikä edes välttämätöntä, mutta yhteistyötä eri toimijoiden välillä tarvitaan saumattomien palveluketjujen varmistamiseksi.
Palvelu-, kuntoutus- ja liikuntatarpeen arviointi ja ´täsmä´interventioiden oikea kohdentaminen oikeassa elämäntilanteessa kannattaa, mutta se edellyttää sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimien palvelujärjestelmältä herkkää ja nopeaa reagointia sekä tiivistä ja verkostomaista yhteistyötä.
