Hyvät ja lähes elämänaikaiset ystäväni antoivat minulle lyhdyn osanottonsa osoittamiseksi. Ensiksi suunnittelin vieväni sen mökille; sinne, jossa Heikki aina niin nautti olostaan. Mutta sitten päätinkin jättää sen Sirkkiksen parvekkeelle.
Meni kuukausi ja toinenkin pimeneviä iltoja odotellessa. Ja nyt, kun sytytän kynttilän, on minulla koko ajan tunne, että Heikki seuraa puuhailuani keittiössä. Oikeastaan tunne on turvallinen, huomaan ahdistavan olon hiljalleen väistyvän. Tiesin kyllä, että aika tekee tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti