Kun poika on lähtenyt pyörremyrskyä muistuttavalla tavalla aamuvarhaisella kouluun ja perheen muut kaksi poikaa vielä loikoilevat laiskoina sängyssä ja sängyn alla, on hetki aikaa bloggaukseen.
Olemme jo yli 20 vuoden ajan seuranneet, miten Andalucian ja lähemmin Fuengirolan palvelurakenne on radikaalisti muuttunut. Maailma näyttää tänään kerrassaan erilaiselta, kuin 1980-luvulla. Edesmennyt appiukkoni ei uskoisi, minkälaiseksi kaupunki on kehittynyt siitä pienestä kalastajakylästä, jossa hän ensimmäisiä kertoja vieraili 40 vuotta sitten. Ennen niin kalastus- ja maanviljelysvaltainen aurinkorannikko elää nyt turismista.
Suurin ulkomaalaisryhmä ovat englantilaiset. Mukana menossa ovat saksalaiset ja pohjoismaalaiset, erityisesti tanskalaiset ja tietysti suomalaiset. Sekalaista joukkoa hämmentävät Afrikasta saapuneet tummat miehet, sekatavarakauppoja ja ravintoloita pyörittävät aasialaiset ja yhä useammin katukuvassa näkyvät venäläiset ja muslimiperheet. Mutta kumpi oli ensin, muna vai kana eli onko kysyntä muokannut tarjontaa vai päinvastoin?
Jotkut asiat ovat säilyneet ennallaan. Ainakin hiekkarannoilla eletään kuten ennenkin, ollaanhan aurinkorannikolla. Meressä käydään uimassa, rannalta keräillään kiviä ja kotiloita, aurinkoa otetaan ruskettumisen toivossa ja kärventymisen uhalla. Myös andalusialainen elämäntyyli näyttää säilyneen. Illalla valvotaan myöhään, siestan aikaan otetaan päiväunet. Ravintoloissa käydään koko suvun voimin syömässä, juomassa ja aikaa viettämässä. Perhe on elämän perusyksikkö, joka ei koskaan hylkää jäsentään. Jalkapallo on koko kansan urheilua. Hartaan katolilaisuuden voi havaita niin arjessa kuin juhlassa.
Suurin piirtein kaikki muu onkin sitten muuttunut. Ennen oli puhelinkioskeja ja valuutanvaihtopisteitä. Romaanit kaupittelivat käsitöitä kahviloissa ja kaduilla. Pieniä keramiikkapajoja myymälöineen oli siellä täällä. Fugesta pääsi laivalla Malagaan. Kulkukoiria oli kaikkialla. Kerjäläinen oli harvinainen näky. Polkupyörää ei omistanut kukaan. Kaikki ajelivat äänekkäillä mopoilla.
Sitten tulivat kaupungin keskustan ulkopuolelle hipermercadot ja valtavat ostos- ja viihtymiskeskukset. Rajallinen maa-alue on rakennettu miltei täyteen toinen toistaan hulppeampia hotelleja, huviloita ja puistoja sekä uusia urbanisaatioita ja asuntoalueita. Urheilukeskukset ja kuntosalit tarjoavat monipuolisia liikuntapalveluita. Vilkkaasta kaupungista löytyy joka lähtöön nettikahviloita ja langattomia internetverkkoja myyviä yrityksiä, lemmikkieläinten tarvikekauppoja ja eläinlääkäripalveluita. Tummaakin tummemmat nuoret miehet myyvät turisteille aurinkolaseja, kelloja ja laukkuja. Romaanit myyvät käsitöitään enää vain markkinoilla. Meille naisille kaupitellaan mitä moninaisempia hyvinvointi- ja kauneuspalveluita aina rakennekynsistä plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin. Uusia toimijoita ovat pikakuljetuspalvelut; mahtaakohan Correos palvella asiakkaitaan samoin, kuin Itella kotoSuomessa..?
Koko ajan lisääntyvää liikenneongelmaa yritetään ratkaista kehittämällä julkista liikennettä; bussiliikenne lähialueille onkin lisääntynyt. Fillareita on kaikkialla, vain pyörätiet puuttuvat. Mopot ovat vaihtuneet skootereiksi. Rantaa ja kaupunkia siivotaan uutterasti. Poliiseja näkyy katukuvassa huomattavasti useammin, kuin Suomessa. Kerjäläisiä on enemmän, kuin koskaan ennen. Alueen työttömyysluvut ovat huipussaan.
Kai se on niin, että kysyntä luo tarjontaa. Mitä turistit ikinä keksivätkään haluta, sitä kohta on tarjolla siellä täällä. :) Olen monen muun koiraharrasajan tavoin jo muutaman vuoden ajan toivonut Fugeen koirapuistoa. Nyt semmoinenkin on tulossa; lupauksen antoi kaupungin pormestari Dia del Perro -tapahtumassa huhutikuussa. Lupauksen toteutumista odottelemaan jääden toivotan kaikille lämmintä kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti