Täällä Fuengirolassa Espanjan talouden taantuma näkyy ja tuntuu. Työttömyysluvut ovat huipussaan. Liikehuoneistoja on tyhjillään lähes joka korttelissa, ja monet perinteisetkin kaupat ovat lopettaneet toimintansa. Tuttu Hipermercadomme on tyhjennetty, ja taloyhtiömme perinteinen Bar Lynda on myytävänä. Ruoan ja kulutustavaroiden hintataso on selvästi laskenut. Myös ravintolaihinnat ovat muutuneet. Olemme monia vuosia käyneet ravintoloissa, enkä aikaisemmasta muista, että ruoka-annosten hinnat olisivat laskeneet. Kerjäläisiä on täällä aina näkynyt kaduilla, mutta nyt heitä on enemmän, kuin koskaan ennen.
Olen käymässä täällä ensimmäistä kertaa kokonaan yksin. Edes Nemo ei ole seuranani. Päivät soljuvat omaan tahtiinsa kaikenlaisia asioita hoidellen. Myös päättymätön urakkani, ikkunoiden pesu, on jatkunut aikaisempaan tapaan. Koska huoneistomme voi olla pitkiäkin aikoja tyhjillään, on lisäksi aina välillä siivottava parvekkeelle Afrikasta tuulen mukana lentänyttä keltaista hiekkaa pois. Pikkutehtävät ovat pitäneet minut sen verran kiireisenä, etten perinteiseen tapaani ole ehtinyt uima-altaalle. Sen sijaan talomme muut asukkaat tuntuvat asuneen pihalla ja auringossa minunkin edestäni.
Vain yksi asia huolestuttaa. Itsekseen liikkuminen kaupungilla myöhään illalla ei tunnu oikein luontevalta. Turvallisemmalta tuntuisi roikkua lähes kenen tahansa käsipuolessa. ;) Tai sitten pitää olla koira mukana. Vai pitäiskö ulos lähtiessä ottaa mukaan mummolta jäänyt pippurisumute?
Vain yksi asia huolestuttaa. Itsekseen liikkuminen kaupungilla myöhään illalla ei tunnu oikein luontevalta. Turvallisemmalta tuntuisi roikkua lähes kenen tahansa käsipuolessa. ;) Tai sitten pitää olla koira mukana. Vai pitäiskö ulos lähtiessä ottaa mukaan mummolta jäänyt pippurisumute?
Kohtaaminen uima-altaalla. |
Superkuu 23.6 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti