Aamulenkin ja täydellisen aamiaisen jälkeen

Reippaan aamulenkin sekä kahdesta kananmunasta ja juustosta valmistetun täydellisen omeletin jälkeen on hyvä hetki blogata. Varsinkin, kun on sunnuntai ja poika vielä puolen päivän aikaan lötköttää sängyssä.

No niin. Kirjoittaisinko tupakointikiellosta ja ihan kaikkialla ulkona leijuvasta tupakansavusta; espanjalaisten nuorten nopeasti kehittyneestä ylipainosta; ruokakauppojen pursuavista pulla- ja leivoshyllyistä; joka paikassa lymyävistä piilosokereista; karkkikaupoista? Kirjoittaisinko kaduilla ja rannalla asuvista kerjäläisistä; kulkukoirista ja koirien kurjasta kohtelusta?

Vai kirjoittaisinko sittenkin pienten alakoululaisten joka-aamuisesta marssista, johon osallistuvat madret, padret, abuelot ja abuelat? Kirjoittaisinko auringosta ja valosta; eloisista, tempperamenttisista ja ystävällisistä ihmisistä; jokapäiväisen arjen katolilaisuudesta ja hetken hiljentymisestä? Kirjoittaisinko upeista ja supertuoreista, vieläpä lähellä tuotetuista ruoka-aineista, joita saa erityisesti ja halleista? Kirjoittaisinko liikunnan ilo löytymisen merkeistä, elämän kiireettömyydestä ja päiväunista?

Näistä kustakin voisi bloggaukseni olla koostettu. Tyydyn vaan toteamaan, että saatan kirjoittaa jokaisesta aiheesta oman juttunsa. Nyt energiani menee Nemon odottamiseen. Enää yksi viikko jäljellä koiratonta elämää. Jess!

Kuvissa on otoksia sieltä täältä tammi-helmikuun ajalta.

Hyvää Ystävänpäivää!

Liikuntaa ja liikkumista

Muutaman viikon uudenlaisen elämän seurauksena ovat kaikki paikat (= lihakset) aivan kipeinä. Niin paljon ollaan liikuttu Fugessa. Aina aikaisemmin on käytössämme ollut auto, mutta tällä kertaa on toisin, ainakin toistaiseksi. Askeleita on kertynyt vaikka muille jakaa. Kävelemisen ja sauvakävelyn lisäksi olen käynyt pilateksessa, kuntojumpassa ja kokeillut kahvakuulailua. Myös Raoul on liikkunut, jos mahdollista, vieläkin enemmän, kuin ennen. Koulumatkaa on useampi kilometri ja skeitattu on joka päivä useita tunteja.


Täkäläisessä suotuisassa ilmastossa on vain harvoin päiviä, jolloin ei voi lähteä ulkoilemaan. Haasteena onkin, miten vahvistaa ja ylläpitää hiljalleen täällä löytyvää liikunnan iloa ja kuntoa sitten, kun palaamme Suomeen. Onneksi koira (kohta toivottavasti kaksi!) - tuo personal trainerini - pitää huolen päivittäisestä ulkoilusta. Tarvitaan vain vähän enemmän tehoa ja pidempiä matkoja, kuin tähän mennessä. Pelastuskoiraharrastusta on päivä päivältä aina vaan enemmän ikävä, ja Raoulilla on suunnitelmissa jatkaa tauolla ollutta agility-harrastusta.


Täällä ikääntyneetkin ihmiset pystyvät liikkumaan ulkona ilman, että tarvitse koko ajan pelätä liukastumista. Kaatumisia varmaan sattuu, mutta ilahtuneena pistin merkille eilen aamulenkillä Paseo Maritimolla, että myös espanjalaiset ovat löytäneet kävelysauvat! ¡Viva nordic walking!


Kuvassa pelataan petankkia (Pétangue). Meidän kulmille ikäihmisiä kokoontuu päivittäin siestan aikaan viettämään yhteistä pelihetkeä. Enemmistönä ovat espanjalaiset miehet, mutta myös muun maalaisia ja naisiakin näyttää olevan joukossa. Moniin kaupungin puistoihin on rakennettu pelikenttiä, josta voi päätellä, että kyseessä on suosittu harrastus.

Tänään on sunnuntai ja sataa

Españan Costa del Sol, eli tuttavallisemmin Aurinkorannikko, sijaitsee Välimeren rannalla ja rajoittuu Gatanniemen (Cabo de Gata, Almeriasta itään) ja Gibraltarin salmen väliin. Alue on yksi Málagan maakunnan ja koko Andalucían suosituimpia matkailukohteita. Andalucía on yksi Españan itsehallintoalueista, ja sen pääkaupunki on Sevilla. Turismi on yksi alueen tärkeimmistä elinkeinoista. (Lähde: www.espanjasi.com)

Syy Aurinkorannikon suosioon on ilman muuta sen leuto ilmasto. Keskilämpötila on 22ºC, ja aurinkoisia päiviä on vuodessa yli 300. Tammikuu on myös täällä talviaikaa ja pilvisiä päiviä on enemmän, kuin muina vuodenaikoina. Tänään on yksi sellainen ja lisäksi sataa. On siis mainio tilaisuus blogata.

Olemme olleet Raoulin kanssa täällä nyt kolme viikkoa. Koulunkäynti on lähtenyt hienosti käyntiin: vasta yksi läksyunohduslappu allekirjoitettu, joten tästä on hyvä jatkaa. :) Raoulille kokonaan uutta on ollut 40 minuutin kävelymatka kouluun, minkä takia fillarin ostamista harkittiin vakavasti. Siihen liittyvät vastuut eivät ilmeisesti houkutelleet pyörä kun pitäisi kantaa joka kerta ylös huoneistoomme. Juuri missään ei ole pyöräsuojia tai -telineitä. Kaikki, minkä jättää kadulle, varastetaan.

Heti ensimmäisenä koulupäivänä oli poika löytänyt uudet rullalautailevat kaverit. Skeittaamassa onkin käyty joka päivä ja liikuntatieteilijä-äiti on tyytyväisenä seurannut lapsensa varsin liikunnallista elämää. Melko monikulttuurinen tuo ryhmä myös on. Keskenään luokkakaverit puhuvat suomea. Ryhmän yksi poika käy ruotsalaista koulua ja on kotoisin siis Ruotsista. Hänen kanssaan Raoul puhuu ruotsia ja toiset pojat espanjaa. Melkoinen kielikylpy siis!

Itse aloitin Espanjaa tehokkaasti -kurssin Sofia-opistossa. Erona aikaisempiin käymiini kielikursseihin on se, että espanjaa opetetaan espanjaksi eikä suomeksi! Tuntuu, että kieli suorastaan tarttuu ja olenkin päättänyt, että kaiken normiasioimisen yritän hoitaa espanjaksi.... saa nähdä, miten onnistun!

Kuvissa on tähän astisia otoksia sieltä täältä: näkymä talviselle hiekkarannalle, Mijas-vuorelle ja taloyhtiömme pihalle; appelsiinipuissa hedelmät jo kypsyvät.

¡Hasta luego! 

 

Emt-elämää

Kaksin asuminen murkun kanssa on mysteriaa täynnänsä. Ainut vastaus, jonka saa asiaan, kuin asiaan on: "Emt."

Nukuitko hyvin? Emt. Mitä ruokaa haluaisit tänään syödä? Emt. Tuutko mukaan maleksimaan kirppismarkkinoille tuohon parin korttelin päähän? Emt. Onko sulla suunnitelmia tälle päivälle? Emt. Mitä tehdään, ostetaanko se fillari vai ei? Emt. Koska ajattelit nousta sängystä ylös? Emt. Onko sulla läksyjä? Emt. Mennäänkö varaamaan parturille aika? Emt. Minkälaista jugurttia ostan kaupasta? Emt.

Eli yhtä emt koko elämä. Ai niin. Emt = En mää vaan tiedä. :)

Nuukuuden huipentumaa?

Markkinoilta markkinoille käy turistin tie... Lenkkeilin pari päivää sitten katsastamaan Fugen Sunnntai-markkinat. Tiedäthän ne sellaiset, joissa jokainen myyjä myy samaa feikkitavaraa ja huonolaatuista roinaa, mutta ennen kaikkea kamalan halpaa. 

Joka tapauksessa ajattelin, että ainakin sukkia tarvitaan. Kolmet sukat olisivatkin maksaneet yhden euron, mutta totesin, ettei meidän kannata alkaa tehdä varastoa muutenkin ahtaisiin kaappeihimme. Seuraavaksi pysähdyin ihastelemaan trendikkäitä kelloja. Sellaisen olisi saanut vain muutamalla eurolla. Mutta sitten muistin aikaisemmat matkoilta tuodut kellot, jotka lojuvat laatikossa lähes käyttämättöminä. Sitten harkitsin uutta huivia. Ne näyttivät tekevän hyvin kauppansa, onhan täällä talvi ja lämmintä vaatetta tarvitaan. Mutta mutta. Omistan jo ennestäänkin melkomoisen kokoelman erilaisia huiveja, joista muutama matkasi mukanani myös tänne. Sitä paitsi kohtahan se primaverakin jo koittaa ja decolté saakoon aurinkoa D-vitamiinin varastoimisen nimissä. En ostanut huivia.

Lopputulos oli, että en ostanut mitään. No, rahathan siinä säästyivät ja askeleita kertyi mukavasti. Eikä hätää, tänään on Tiistai-markkinat, jotka ovat täällä kuuluisat. Eli sinne yrittämään uudelleen!

Kuvassa näkymä Välimerelle, kun aamu sarastaa.

p.s. Kävin piipahtamassa myös Lauantai-markkinoilla, jossa on tarjolla kierrätystavaraa ja joukossa myös antiikkia. Melkein ostin yhdestä pahvilaatikosta ihanaakin ihanamman koiranpennun... sitten muistin Nemon ja päätin jaksaa odottaa maaliskuuhun asti.

Espanjalaista elämänmenoa

Edellisestä bloggauksesta onkin jo kulunut tovi. Paljon on tapahtunut sillä välin. En kuitenkaan ryhdy kuromaan aukkoja umpeen, joten jatkan tästä, missä nyt olen.

Olen siis Fuengirolassa, meidän perheen Espanjan kodissa. Kun työelämässä on ollut jo yli 30 vuotta, tuntui tarpeelliselta hieman huilahtaa. Ymmärtäväinen työnantajani (ja puolisoni) mahdollisti vuorotteluvapaan, jonka tarkoituksena siis on auttaa ikääntyvää työntekijää jaksamaan urallaan vielä melkoisen tovin. Siis pidentää työuraa kuten nuo rakkaat poliitikot aina muistuttavat.

Täällä sitä sitten ollaan. Poika matkusti mukaan ja käy nyt yhden lukukauden verran Aurinkorannikon suomalaista koulua. Itse keskityn kaikkeen siihen, johon aikaisemmin ei ole tuntunut olevan aikaa. Etusijalla itseeni. Olen monessa eri yhteydessä todennut, että jos minulla olisi ollut yksikin lapsi enemmän, en olisi selviytynyt elämästäni ollenkaan.

Tänään on lauantai ja Loppiaisen takia koulupäivä. Eilisen sadepäivän jälkeen aurinko on jo noussut ja kohta kirmaan lenkille ja samalla ruokakauppaan. Askelmittarini seuraa retkilläni mukana ja voin kertoa, että kovin ovat eri päivät erilaiset. Yhtenä päivänä vain 6 000 askelta (= Loppiaisen lötkötyspäivä), toisena 20 000 askelta. Eilen 10 000 askelta, joka kyllä pitää laittaa tänään aika paljon paremmaksi. Eli reppu selkään ja menoksi! See You.