Viime aikoina on ollut mielenkiintoista seurata sosiaali- ja terveyspolitiikkaan liittyvää julkista keskustelua. Kiinnostavaa se on siksi, että aina kun maamme poliittiset voimasuhteet muuttuvat, puhaltavat enemmän tai vähemmän uudet tuulet. Ainakin erilaiset kuin ennen.
Sairaaloissa jonotetaan, henkilökuntaa on liian vähän, osastoilla potilaat pääasiassa vain makaavat eikä liikkumista, toimintakykyä taikka kuntoutumista edistävästä hoidosta ole tietoakaan. Ammattitaitoisen työvoiman pula uhkaa. Hoitohenkilökunnan palkat ovat kuopassa.
Lamavuosien aikana perusterveydenhuollosta häivytettiin vähin äänin erityisesti ennaltaehkäisevät palvelut. Siis ne, joiden kehittämisestä Suomi oli hankkinut kansainvälistäkin mainetta. Henkilöstökuluja piti vähentää sellaisesta toiminnasta, jota ei voinut perustella tieteellisellä näytöllä. Karsimislistalla olivat kansalaisten henkilökohtainen neuvonta ja ohjaus, terveydenhoitajien ja lääkärien kotikäynnit, terveystarkastukset, seulonnat jne. Kuntien väliset erot palvelutarjonnassa kasvoivat. Onneksi äitiys- ja lastenneuvoloihin ei uskallettu koskea, ainakaan kovin kovalla kädellä!
Ihmetyttää vain se, että miten ehkäisevän toiminnan vaikuttavuus muka voitaisiin osoittaa. Ilman, että tuloksiin vaikuttavat mitkään väliin tulevat muuttujat. Miten sellaisen tutkimusasetelman pystyy rakentamaan? En usko, että mitenkään. Mutta raha ratkaisi silloin ja raha ratkaisee tänäänkin.
Nyt ollaan havahduttu siihen tosiasiaan, että terveysongelmia kannattaa sittenkin ehkäistä ennen kuin tarvitaan järeitä toimia. Erilaisia preventiivisiä toimintoja ollaan kovaa vauhtia suunnittelemassa ja kehittämässä oikein ministeriöiden tasolla. Syynä kiireeseen on tietysti kasvava ikääntynyt väestö, joka pitäisi saada pysymään kotonaan mahdollisimman pitkään.
Väestön ikääntyminen on jatkuvasti tulossa oleva uhka, johon pitää varautua. Miten niin tulossa? Varautua olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten! Tuoreimman väestöennusteen mukaan (http://www.stat.fi/til/vaenn/2007/vaenn_2007_2007-05-31_tie_001.html) yli 65-vuotiaiden väestöosuuden arvioidaan nousevan 16 %:sta 26 %:in vuoteen 2030 mennessä ja pysyvän lähes samana seuraavat 10 vuotta. Työikäisten osuus pienenee 66,5 %:sta 57,5 %:in vuoteen 2040 mennessä. Työikäisten määrä alkaa vähentyä vuonna 2010, jolloin sotien jälkeiset suuret ikäluokat siirtyvät eläkeikään. Yli 85-vuotiaiden osuus nousee 1,8 %:sta vuoteen 2040 mennessä 6,1 %:in. Heidän määränsä nousee nykyisestä 94 000:sta 349 000:een. Tässä meille vielä työelämässä oleville riittää haasteita. Ihan joka ikiselle.
Toivon todella, etten joutuisi omalta osaltani kuormittamaan kohta kriisissä olevaa terveydenhuoltolaitostamme. Yritän tehdä kaikkeni, että voisin elää elämääni omin voimin ja tehdä itse siihen liittyvät valinnat.:)
Ravitsemukseen liittyvät asiat ovat kiinnostaneet aina, mutta viime vuosina aina vaan enemmän. Oma suhteeni ruokaan on muuttunut siten, että passiivisesta vastaanottajasta on hiljalleen kehittymässä aktiivinen toimija. Ruoasta ja sen valmistamisesta on tullut rakas harrastus. 
