KATSAHTELUITA

Hyvää Uutta Vuotta!

2011-12-31T10:49:00.003+02:00

¡Feliz Año Nuevo 2012 a todos Ustedes!

En ymmärrä metsästystä vaikka kuinka yrittäisin

2011-12-30T23:47:00.000+02:00

Facebookissa käytiin hiljan lyhyt ja ajatuksia herättävä ajatustenvaihto peurojen kaatamisesta. Kaikkien meidän ihailtavaksemme tarjottiin video, jossa mäyräkoira ensin ajaa peuraa metsästäjien näköpiiriin. Video päättyy laukauksiin ja peuran kuolemaan. Video on löydettävissä myös netistä.

Perusteluna metsästykselle ovat liikennekuolemat peurakannan lisääntymisen ja hyvinvoinnin seurauksena. Riista- ja hirvieläinten, suurpetojen ja hylkeiden kantoja pitää säädellä, niin olen lukenut. Esimerkiksi peura kannattaa kaataa itse, että saa sen lautaselleen mieluummin, kuin että se tarjoiltaisiin auton tuulilasin kautta. Ymmärrän tämän.

Tarkalleen ottaen en kuitenkaan ota kantaa itse peuroihin tai muihin riistaeläimiin, niiden määrään, liikenneonnettomuuksien todennäköisyyteen, onnettomuuksissa vammautuneisiin ihmisiin jne. Metsästyksen oikeutus ja etiikka kiinnostaa. En ole kasvissyöjä, en kannata eläinten tehotuotantoa, enkä silti voisi ampua nisäkästä ruokapöytääni. Yhtälö vaikuttaa kestämättömältä enkä haluaisi sulkea silmiäni tältä epäloogisuudelta. Samaan aikaan mietityttää myös se, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan uhanalaisia riistanisäkkätä ovat ahma, susi, karhu, ilves hilleri, majava, norppa, metsäpeura, saukko ja metsäjänis. Säälin syvästi niitä petoeläimiä, jotka vahingossa joutuvat metsästyskoirien ja ihmisten tielle. Mitään eläintä ei niin paljon vihata ja pelätä, kuin sutta.

Kaikki edellä kirjoitettu on vain tosiasioiden kiertämistä, eikä muuta itse asiaa. Sen kanssa on siis vain jatkettava elämää. Mutta sitä en ymmärrä, että mikä on se ohi kiitävän hetken kestävä ajatus metsästäjällä, joka ensin luontoystävänä ja eränkävijänä ihailee peuran kauneutta ja herkkyyttä ja silmän räpäyksessä painaa liipasinta ampuen tuon kauneuden kuolleeksi. Onko se tunne ilo, riemu, onnistuminen, jahdin päättymisen tuoma helpottuminen vai mikä? Minun tunteeni on suru. Suru siitä, että eläimet ja ihmiset emme ilmeisesti pysty elämään rinnakkain ilman, että ihmisen pitää tilanteeseen puuttua ja määritellä, kenellä on oikeus elämään ja kenellä ei.

Syksy

2011-11-06T10:55:00.001+02:00

Liekkö syynä syksyisen harmaa keli ulkona, mutta näin sunnuntai-aamuna on vaan jotenkin haikea olo. Ihan on pakko postata tänne lempirunoni, Lauri Pohjanpään Syksy.

"Kaksi vanhaa, vanhaa varista

nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

Ruskea on rinta kaisliston,

taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

"Kurkikin jo lähti", veljelleen

toinen virkkaa niinkuin itsekseen.

Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin

"niin maar; lähti", sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.

Järven pintaan sade soittelee.

Sukii siivenselkää toisen pää.

Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.

Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy

yli pellon musta kynnöksen.

Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista

nuokkuu aatoksissaan aidalla.

"täytyy tästä...", toinen havahtuu,

lentoon verkkaisesti valmistuu.

"Käyhän taaskin tarinoimassa.

Oli oikein hauska tavata."

Opiskelijoiden tupakointi naapuruston riesaksi

2011-09-28T12:43:00.000+03:00

Kohta tasan vuosi sitten opiskelijoiden tupakointioppilaitosten alueilla kiellettiin. Lain sisältämä perimmäinen ajatus onsinänsä kannatettava, mutta tupakointikiellon seuraukset eivät. Asun Turun ammatti-instituutinKellonsoittajankadun toimipaikan naapurissa. Vastapäätä oppilaitosta sijaitsevatKellonsoittajankadun päiväkoti ja Kerttulin alakoulu.

Vuoden ajan olen seurannut tupakoitsijoiden siirtymistäviereisten taloyhtiöiden edustoille. Ulkoilutan koiraani monta kertaa päivässäja joudumme kiertämään tupakan tumppeja ja sylkiklimppejä täynnä olevatkatuosuudet kaukaa. Sääliksi käy pieniä lapsia päiväkotiin ja kouluunkuljettavia vanhempia erityisen toimiva terveyskäyttäytymisen malli kun ei olekyseessä. Sääliksi käy myös talonmiehiä, jotka joutuvat keräämäänopiskelijoiden jättämät tumpit ja puhdistamaan jalkakäytävät. Ja tietystikokonaan taloyhtiöiden kustannuksella.

Olen ihmetellyt syntynyttä tilannetta myösammatti-instituutin rehtorille. Asialle ei kuulemma voi heidän puolestaan tehdämitään. Edes tuhkakuppeja ei oppilaitos voi hankkia. Taloyhtiömme isännöitsijänmukaan tupakointia jalkakäytävillä ei voi kieltää.

Mikä neuvoksi? Tilanne on mielestäni pöyristyttävä, jaasuinympäristömme on kaikkea muuta, kuin hyvinvointiamme edistävä. Sivullisina jalastemme kanssa joudumme joka päivä kärsimään tilanteesta. Tämäkö on todellakinollut lainsäätäjien ja terveysviranomaisten tarkoitus?

Nimim. "As Oy Kivilinnan asukas"

Kumpi oli ensin, kysyntä vai tarjonta?

2011-06-03T15:58:00.000+03:00

Kun poika on lähtenyt pyörremyrskyä muistuttavalla tavalla aamuvarhaisella kouluun ja perheen muut kaksi poikaa vielä loikoilevat laiskoina sängyssä ja sängyn alla, on hetki aikaa bloggaukseen.

Olemme jo yli 20 vuoden ajan seuranneet, miten Andalucian ja lähemmin Fuengirolan palvelurakenne on radikaalisti muuttunut. Maailma näyttää tänään kerrassaan erilaiselta, kuin 1980-luvulla. Edesmennyt appiukkoni ei uskoisi, minkälaiseksi kaupunki on kehittynyt siitä pienestä kalastajakylästä, jossa hän ensimmäisiä kertoja vieraili 40 vuotta sitten. Ennen niin kalastus- ja maanviljelysvaltainen aurinkorannikko elää nyt turismista.

Suurin ulkomaalaisryhmä ovat englantilaiset. Mukana menossa ovat saksalaiset ja pohjoismaalaiset, erityisesti tanskalaiset ja tietysti suomalaiset. Sekalaista joukkoa hämmentävät Afrikasta saapuneet tummat miehet, sekatavarakauppoja ja ravintoloita pyörittävät aasialaiset ja yhä useammin katukuvassa näkyvät venäläiset ja muslimiperheet. Mutta kumpi oli ensin, muna vai kana eli onko kysyntä muokannut tarjontaa vai päinvastoin?

Jotkut asiat ovat säilyneet ennallaan. Ainakin hiekkarannoilla eletään kuten ennenkin, ollaanhan aurinkorannikolla. Meressä käydään uimassa, rannalta keräillään kiviä ja kotiloita, aurinkoa otetaan ruskettumisen toivossa ja kärventymisen uhalla. Myös andalusialainen elämäntyyli näyttää säilyneen. Illalla valvotaan myöhään, siestan aikaan otetaan päiväunet. Ravintoloissa käydään koko suvun voimin syömässä, juomassa ja aikaa viettämässä. Perhe on elämän perusyksikkö, joka ei koskaan hylkää jäsentään. Jalkapallo on koko kansan urheilua. Hartaan katolilaisuuden voi havaita niin arjessa kuin juhlassa.

Suurin piirtein kaikki muu onkin sitten muuttunut. Ennen oli puhelinkioskeja ja valuutanvaihtopisteitä. Romaanit kaupittelivat käsitöitä kahviloissa ja kaduilla. Pieniä keramiikkapajoja myymälöineen oli siellä täällä. Fugesta pääsi laivalla Malagaan. Kulkukoiria oli kaikkialla. Kerjäläinen oli harvinainen näky. Polkupyörää ei omistanut kukaan. Kaikki ajelivat äänekkäillä mopoilla.

Sitten tulivat kaupungin keskustan ulkopuolelle hipermercadot ja valtavat ostos- ja viihtymiskeskukset. Rajallinen maa-alue on rakennettu miltei täyteen toinen toistaan hulppeampia hotelleja, huviloita ja puistoja sekä uusia urbanisaatioita ja asuntoalueita. Urheilukeskukset ja kuntosalit tarjoavat monipuolisia liikuntapalveluita. Vilkkaasta kaupungista löytyy joka lähtöön nettikahviloita ja langattomia internetverkkoja myyviä yrityksiä, lemmikkieläinten tarvikekauppoja ja eläinlääkäripalveluita. Tummaakin tummemmat nuoret miehet myyvät turisteille aurinkolaseja, kelloja ja laukkuja. Romaanit myyvät käsitöitään enää vain markkinoilla. Meille naisille kaupitellaan mitä moninaisempia hyvinvointi- ja kauneuspalveluita aina rakennekynsistä plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin. Uusia toimijoita ovat pikakuljetuspalvelut; mahtaakohan Correos palvella asiakkaitaan samoin, kuin Itella kotoSuomessa..?

Koko ajan lisääntyvää liikenneongelmaa yritetään ratkaista kehittämällä julkista liikennettä; bussiliikenne lähialueille onkin lisääntynyt. Fillareita on kaikkialla, vain pyörätiet puuttuvat. Mopot ovat vaihtuneet skootereiksi. Rantaa ja kaupunkia siivotaan uutterasti. Poliiseja näkyy katukuvassa huomattavasti useammin, kuin Suomessa. Kerjäläisiä on enemmän, kuin koskaan ennen. Alueen työttömyysluvut ovat huipussaan.

Kai se on niin, että kysyntä luo tarjontaa. Mitä turistit ikinä keksivätkään haluta, sitä kohta on tarjolla siellä täällä. :) Olen monen muun koiraharrasajan tavoin jo muutaman vuoden ajan toivonut Fugeen koirapuistoa. Nyt semmoinenkin on tulossa; lupauksen antoi kaupungin pormestari Dia del Perro -tapahtumassa huhutikuussa. Lupauksen toteutumista odottelemaan jääden toivotan kaikille lämmintä kesää!

Rauhaisaa elämää sosiaalitoimen palveluyksiköiden lähipiirissä

2011-04-04T23:42:00.000+03:00

Kotimme Fuengirolassa sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa, vain kolme korttelia Välimeren rannasta. Alueen toisessa päässä on kauppahalli ja Renfen pääteasema. Taloyhtiömme vieressä toimii kaupungin eli ayuntamienton alainen eläkeläiskoti (suomalaisittain vanhainkoti), aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden päiväkeskus ja erityislasten päivähoidon yksikkö.

Oikeastaan koen olevani etuoikeutettu, kun saan päivittäin seurata aktiivista ja vireää ja eittämättä toimintakykyä edistävää toimintaa aivan naapurissamme. Perheen poikienkin mielestä on ihan kivaa, että kadulla on sosiaalista toimintaa, siitä ei kuulemma olen haittaa kenellekään. :)

Talossa asuviin vanhuksiin en juuri ole kadulla törmännyt, mutta vanhainkodin ravintola houkuttelee lähiympärisössä asuvia ikäihmisiä menun perusteella monipuoliselle ja varsin edulliselle lounaalle. Sitä voisimme itsekkin mennä joku päivä kokeilemaan. Päiväkeskus pyörittää kirpparimyyntiä sekä hoitaa puutarhaa ja huolehtii mm. edustan jalkakäytävän siisteydestä. Erityislapset tulevat päivähoitoon vanhempiensa tai abuelojensa saattamina. Monta kertaa ollaan Nemon kanssa kuunneltu avoinna olevista ikkunoista kantautuvaa iloista puheen sorinaa ja laulua.

Voi, kumpa pääsisi joskus mukaan tai edes kärpäsenä paikalle seuraamaan. Sen verran lujassa istuu ammattipersoona, jopa vuorotteluvapaalla. ¡Soleado de Primavera!

Aamulenkin ja täydellisen aamiaisen jälkeen

2011-02-27T13:55:00.001+02:00

Reippaan aamulenkin sekä kahdesta kananmunasta ja juustosta valmistetun täydellisen omeletin jälkeen on hyvä hetki blogata. Varsinkin, kun on sunnuntai ja poika vielä puolen päivän aikaan lötköttää sängyssä.

No niin. Kirjoittaisinko tupakointikiellosta ja ihan kaikkialla ulkona leijuvasta tupakansavusta; espanjalaisten nuorten nopeasti kehittyneestä ylipainosta; ruokakauppojen pursuavista pulla- ja leivoshyllyistä; joka paikassa lymyävistä piilosokereista; karkkikaupoista? Kirjoittaisinko kaduilla ja rannalla asuvista kerjäläisistä; kulkukoirista ja koirien kurjasta kohtelusta?

Vai kirjoittaisinko sittenkin pienten alakoululaisten joka-aamuisesta marssista, johon osallistuvat madret, padret, abuelot ja abuelat? Kirjoittaisinko auringosta ja valosta; eloisista, tempperamenttisista ja ystävällisistä ihmisistä; jokapäiväisen arjen katolilaisuudesta ja hetken hiljentymisestä? Kirjoittaisinko upeista ja supertuoreista, vieläpä lähellä tuotetuista ruoka-aineista, joita saa erityisesti ja halleista? Kirjoittaisinko liikunnan ilo löytymisen merkeistä, elämän kiireettömyydestä ja päiväunista?

Näistä kustakin voisi bloggaukseni olla koostettu. Tyydyn vaan toteamaan, että saatan kirjoittaa jokaisesta aiheesta oman juttunsa. Nyt energiani menee Nemon odottamiseen. Enää yksi viikko jäljellä koiratonta elämää. Jess!

Kuvissa on otoksia sieltä täältä tammi-helmikuun ajalta.

Hyvää Ystävänpäivää!

2011-02-13T18:06:00.001+02:00

Liikuntaa ja liikkumista

2011-02-13T17:40:00.006+02:00

Muutaman viikon uudenlaisen elämän seurauksena ovat kaikki paikat (= lihakset) aivan kipeinä. Niin paljon ollaan liikuttu Fugessa. Aina aikaisemmin on käytössämme ollut auto, mutta tällä kertaa on toisin, ainakin toistaiseksi. Askeleita on kertynyt vaikka muille jakaa. Kävelemisen ja sauvakävelyn lisäksi olen käynyt pilateksessa, kuntojumpassa ja kokeillut kahvakuulailua. Myös Raoul on liikkunut, jos mahdollista, vieläkin enemmän, kuin ennen. Koulumatkaa on useampi kilometri ja skeitattu on joka päivä useita tunteja.

Täkäläisessä suotuisassa ilmastossa on vain harvoin päiviä, jolloin ei voi lähteä ulkoilemaan. Haasteena onkin, miten vahvistaa ja ylläpitää hiljalleen täällä löytyvää liikunnan iloa ja kuntoa sitten, kun palaamme Suomeen. Onneksi koira (kohta toivottavasti kaksi!) - tuo personal trainerini - pitää huolen päivittäisestä ulkoilusta. Tarvitaan vain vähän enemmän tehoa ja pidempiä matkoja, kuin tähän mennessä. Pelastuskoiraharrastusta on päivä päivältä aina vaan enemmän ikävä, ja Raoulilla on suunnitelmissa jatkaa tauolla ollutta agility-harrastusta.

Täällä ikääntyneetkin ihmiset pystyvät liikkumaan ulkona ilman, että tarvitse koko ajan pelätä liukastumista. Kaatumisia varmaan sattuu, mutta ilahtuneena pistin merkille eilen aamulenkillä Paseo Maritimolla, että myös espanjalaiset ovat löytäneet kävelysauvat! ¡Viva nordic walking!

Kuvassa pelataan petankkia (Pétangue). Meidän kulmille ikäihmisiä kokoontuu päivittäin siestan aikaan viettämään yhteistä pelihetkeä. Enemmistönä ovat espanjalaiset miehet, mutta myös muun maalaisia ja naisiakin näyttää olevan joukossa. Moniin kaupungin puistoihin on rakennettu pelikenttiä, josta voi päätellä, että kyseessä on suosittu harrastus.

Tänään on sunnuntai ja sataa

2011-01-23T13:00:00.006+02:00

Españan Costa del Sol, eli tuttavallisemmin Aurinkorannikko, sijaitsee Välimeren rannalla ja rajoittuu Gatanniemen (Cabo de Gata, Almeriasta itään) ja Gibraltarin salmen väliin. Alue on yksi Málagan maakunnan ja koko Andalucían suosituimpia matkailukohteita. Andalucía on yksi Españan itsehallintoalueista, ja sen pääkaupunki on Sevilla. Turismi on yksi alueen tärkeimmistä elinkeinoista. (Lähde: www.espanjasi.com)

Syy Aurinkorannikon suosioon on ilman muuta sen leuto ilmasto. Keskilämpötila on 22ºC, ja aurinkoisia päiviä on vuodessa yli 300. Tammikuu on myös täällä talviaikaa ja pilvisiä päiviä on enemmän, kuin muina vuodenaikoina. Tänään on yksi sellainen ja lisäksi sataa. On siis mainio tilaisuus blogata.

Olemme olleet Raoulin kanssa täällä nyt kolme viikkoa. Koulunkäynti on lähtenyt hienosti käyntiin: vasta yksi läksyunohduslappu allekirjoitettu, joten tästä on hyvä jatkaa. :) Raoulille kokonaan uutta on ollut 40 minuutin kävelymatka kouluun, minkä takia fillarin ostamista harkittiin vakavasti. Siihen liittyvät vastuut eivät ilmeisesti houkutelleet pyörä kun pitäisi kantaa joka kerta ylös huoneistoomme. Juuri missään ei ole pyöräsuojia tai -telineitä. Kaikki, minkä jättää kadulle, varastetaan.

Heti ensimmäisenä koulupäivänä oli poika löytänyt uudet rullalautailevat kaverit. Skeittaamassa onkin käyty joka päivä ja liikuntatieteilijä-äiti on tyytyväisenä seurannut lapsensa varsin liikunnallista elämää. Melko monikulttuurinen tuo ryhmä myös on. Keskenään luokkakaverit puhuvat suomea. Ryhmän yksi poika käy ruotsalaista koulua ja on kotoisin siis Ruotsista. Hänen kanssaan Raoul puhuu ruotsia ja toiset pojat espanjaa. Melkoinen kielikylpy siis!

Itse aloitin Espanjaa tehokkaasti -kurssin Sofia-opistossa. Erona aikaisempiin käymiini kielikursseihin on se, että espanjaa opetetaan espanjaksi eikä suomeksi! Tuntuu, että kieli suorastaan tarttuu ja olenkin päättänyt, että kaiken normiasioimisen yritän hoitaa espanjaksi.... saa nähdä, miten onnistun!

Kuvissa on tähän astisia otoksia sieltä täältä: näkymä talviselle hiekkarannalle, Mijas-vuorelle ja taloyhtiömme pihalle; appelsiinipuissa hedelmät jo kypsyvät.

¡Hasta luego!

Emt-elämää

2011-01-15T12:09:00.000+02:00

Kaksin asuminen murkun kanssa on mysteriaa täynnänsä. Ainut vastaus, jonka saa asiaan, kuin asiaan on: "Emt."

Nukuitko hyvin? Emt. Mitä ruokaa haluaisit tänään syödä? Emt. Tuutko mukaan maleksimaan kirppismarkkinoille tuohon parin korttelin päähän? Emt. Onko sulla suunnitelmia tälle päivälle? Emt. Mitä tehdään, ostetaanko se fillari vai ei? Emt. Koska ajattelit nousta sängystä ylös? Emt. Onko sulla läksyjä? Emt. Mennäänkö varaamaan parturille aika? Emt. Minkälaista jugurttia ostan kaupasta? Emt.

Eli yhtä emt koko elämä. Ai niin. Emt = En mää vaan tiedä. :)

Nuukuuden huipentumaa?

2011-01-11T09:53:00.002+02:00

Markkinoilta markkinoille käy turistin tie... Lenkkeilin pari päivää sitten katsastamaan Fugen Sunnntai-markkinat. Tiedäthän ne sellaiset, joissa jokainen myyjä myy samaa feikkitavaraa ja huonolaatuista roinaa, mutta ennen kaikkea kamalan halpaa.

Joka tapauksessa ajattelin, että ainakin sukkia tarvitaan. Kolmet sukat olisivatkin maksaneet yhden euron, mutta totesin, ettei meidän kannata alkaa tehdä varastoa muutenkin ahtaisiin kaappeihimme. Seuraavaksi pysähdyin ihastelemaan trendikkäitä kelloja. Sellaisen olisi saanut vain muutamalla eurolla. Mutta sitten muistin aikaisemmat matkoilta tuodut kellot, jotka lojuvat laatikossa lähes käyttämättöminä. Sitten harkitsin uutta huivia. Ne näyttivät tekevän hyvin kauppansa, onhan täällä talvi ja lämmintä vaatetta tarvitaan. Mutta mutta. Omistan jo ennestäänkin melkomoisen kokoelman erilaisia huiveja, joista muutama matkasi mukanani myös tänne. Sitä paitsi kohtahan se primaverakin jo koittaa ja decolté saakoon aurinkoa D-vitamiinin varastoimisen nimissä. En ostanut huivia.

Lopputulos oli, että en ostanut mitään. No, rahathan siinä säästyivät ja askeleita kertyi mukavasti. Eikä hätää, tänään on Tiistai-markkinat, jotka ovat täällä kuuluisat. Eli sinne yrittämään uudelleen!

Kuvassa näkymä Välimerelle, kun aamu sarastaa.

p.s. Kävin piipahtamassa myös Lauantai-markkinoilla, jossa on tarjolla kierrätystavaraa ja joukossa myös antiikkia. Melkein ostin yhdestä pahvilaatikosta ihanaakin ihanamman koiranpennun... sitten muistin Nemon ja päätin jaksaa odottaa maaliskuuhun asti.

Espanjalaista elämänmenoa

2011-01-08T10:28:00.003+02:00

Edellisestä bloggauksesta onkin jo kulunut tovi. Paljon on tapahtunut sillä välin. En kuitenkaan ryhdy kuromaan aukkoja umpeen, joten jatkan tästä, missä nyt olen.

Olen siis Fuengirolassa, meidän perheen Espanjan kodissa. Kun työelämässä on ollut jo yli 30 vuotta, tuntui tarpeelliselta hieman huilahtaa. Ymmärtäväinen työnantajani (ja puolisoni) mahdollisti vuorotteluvapaan, jonka tarkoituksena siis on auttaa ikääntyvää työntekijää jaksamaan urallaan vielä melkoisen tovin. Siis pidentää työuraa kuten nuo rakkaat poliitikot aina muistuttavat.

Täällä sitä sitten ollaan. Poika matkusti mukaan ja käy nyt yhden lukukauden verran Aurinkorannikon suomalaista koulua. Itse keskityn kaikkeen siihen, johon aikaisemmin ei ole tuntunut olevan aikaa. Etusijalla itseeni. Olen monessa eri yhteydessä todennut, että jos minulla olisi ollut yksikin lapsi enemmän, en olisi selviytynyt elämästäni ollenkaan.

Tänään on lauantai ja Loppiaisen takia koulupäivä. Eilisen sadepäivän jälkeen aurinko on jo noussut ja kohta kirmaan lenkille ja samalla ruokakauppaan. Askelmittarini seuraa retkilläni mukana ja voin kertoa, että kovin ovat eri päivät erilaiset. Yhtenä päivänä vain 6 000 askelta (= Loppiaisen lötkötyspäivä), toisena 20 000 askelta. Eilen 10 000 askelta, joka kyllä pitää laittaa tänään aika paljon paremmaksi. Eli reppu selkään ja menoksi! See You.

Voiko koira edistää omistajansa terveyttä?

2009-02-13T13:56:00.005+02:00

Olin aina ajatellut, että joskus hankkisin koiran. Mutta vasta sitten, kun olen ensiksi kasvattanut lapsen lentämään pesästä pois. Vasta sitten, kun enää ei tarvitsisi opiskella. Vasta sitten, kun en matkustaisi enää niin paljon ainakaan työn takia. Vasta sitten, kun muilta kiireiltä olisi riittävästi aikaa. Vasta sitten, kun asuisin omakotitalossa. Vasta sitten, kun…?

Aina ei käy niin, kuin suunnittelee. Eli toisin kävi. Ilmeisesti keski-ikäisyyteen havahtumisessamme päätimme alkaa toteuttaa perhe-elämässämme kaikkea sellaista, josta aina ollaan haaveiltu, mutta joka aina siirrettiin epämääräiseen tulevaisuuteen. Koiran hankinta oli yksi sellainen.

Ja elokuun lopulla viime vuonna kotiimme muutti pieni musta schipperken pentu, joka sai nimekseen Nemo.

Voi sitä hellyyttä, jota koiramme saakaan osakseen murrosikää lähestyvältä pojaltamme. Miten virkistävää onkaan aamuvarhaisella tai iltamyöhällä ulkoilla säässä kuin säässä ja tutkailla lähikortteleissa liikkuvia koirallisia tai koirattomia naapureita. Miten hauskaa onkaan ollut perehtyä aivan uuteen maailmaan koiranäyttelyiden, pentukoulun ja agilitykurssin kautta! Ja miten inspiroivaa onkaan ollut tutustua kokonaan uusiin ihmisiin, joita yhdistää koiraharrastus eikä esimerkiksi ammatillinen tausta tai lapsen liikuntaharrastus.

Koirien myönteisiä terveysvaikutuksia omistajiinsa on tutkittu paljon ja asia on todettu myös käytännössä. Omistajat ovat usein muita paremmassa fyysisessä kunnossa. Koiran kanssa kulkiessa laajentuu sosiaalinen tuttavapiiri. Koiran silittäminen muutaman minuutin ajan voi helpottaa ahdistusta, lieventää pelkoa ja rauhoittaa. Koira on perheenjäsen, seuralainen, lohduttaja ja kuuntelija.

Nyt vakaalla puolen vuoden koiran omistajan rintaäänellä voi todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois. Luulen, että teimme perheessä yhden parhaista päätöksistämme koskaan.

Suosittelen!

Liikuntaa lääkärin määräyksestä?!

2008-08-08T11:32:00.004+03:00

Tästä aiheesta on ollut ajatuksenani kirjoittaa jo monesti aikaisemminkin. Olen vaan ollut jotenkin niin ymmälläni, etten ole saanut toimeksi. Mitenkähän sitä nytkin lähestyisin? Ikääntymisestä, liikkumisesta ja toimintakyvystä on ilmiselvästi kehittynyt mitä medikaalisin väestötason ongelma.

Liikkumisresepti, jos muut konstit eivät tehoa!

Ensimmäiseksi mietityttää Liikkumisreseptin näyttävä lanseeraus vuonna 2002. Jos ihmisiä ei saada muutoin liikkumaan, kirjoittaa lääkäri reseptin.

Kyseessä oli monitoimijainen yhteistyöhanke, jonka tarkoituksena oli luoda toimiva käytäntö liikunnan hyödyntämiseksi osana perusterveydenhuollon toimintaa. Tavoitteena oli myös luoda toimintamalli liikuntaa järjestävien tahojen ja terveydenhuollon yhteistyön perustaksi. Kuulostaa järkevältä.

Kuntalaisten hyväksyntää lääkärien mahdollisuudelle antaa kirjallisia liikkumisohjeita selvitettiin Kelan FINRISKI -tutkimuksen yhteydessä. Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että lääkärillä tulisi olla mahdollisuus kirjoittaa Liikkumisresepti lääkemääräyksen sijasta tai sen lisäksi. Käyttökyselyyn vastanneista lääkäreistä kaksi kolmesta piti Liikkumisreseptiä käyttökelpoisena liikuntaneuvonnan työkaluna. Suurimpina esteinä pidettiin ajan ja rutiinin puutetta ja perehtymättömyyttä asiaan. Stakesin toteuttamassa ylilääkärikyselyssä 28 % terveyskeskuksista käytettiin Liikkumisreseptiä suunnitelmallisesti. Yleisimmin se oli käytössä väestöpohjaltaan suuremmissa ja väestövastuuta toteuttavissa terveyskeskuksissa.

Lisätiedot hankkeesta: http://www.liikkumisresepti.net/.

Onko kukaan kuullut hankkeesta viime aikoina; web-sivustoa on päivitetty viimeksi vuonna 2005? J Olisi aika mielenkiintoista tutkia Liikkumisreseptin vaikuttavuutta eläkeikäisten terveysliikuntaan. Lisääntyykö liikkuminen reseptin saaneilla enemmän kuin esimerkiksi niillä, joilla liikuntaneuvonta ja –seuranta toteutetaan oman kunnan liikuntatoimessa, järjestössä tai vaikkapa kuntoutusneuvolassa? Taitaa jäädä nähtäväksi.

Lihasvoimaharjoittelu edistää kuin edistääkin liikkumiskykyä!

Hämmennystäni syvensi tieto viime vuonna valmistuneesta lääketieteen alaan kuuluvasta väitöskirjasta. Siinä tutkittiin kuntosaliharjoittelun vaikutuksia iäkkäiden naisten lihasvoimaan, tasapainoon ja oman elämän hallintaan.

Tutkimuksessa todettiin, että jos vanhus liikkuu huonosti ja vähän, huononevat sekä lihasvoima että mieliala. Huono lihasvoima puolestaan johtaa huonoon liikkumiskykyyn. J Tutkimustulokset osoittivat, että lihaskunto- ja tasapainoharjoittelu on tuloksekasta ja että tavoitteellinen liikuntaharjoittelu pitää ikäihmiset liikkumiskykyisinä muita pidempään. Harjoittelu parantaa myös mielialaa. J Parantuneesta lihasvoimasta huolimatta toimintakyvyssä ei kuitenkaan todettu edistystä eikä harjoittelu vähentänyt kaatumisia. J

Tutkimuksen löydät täältä: www.uku.fi/vaitokset/2007/ISBN978-951-27-0666-2ltimonen.htm

Hämmennykseni ei johtunut itse asiasta vaan siitä, että harjoittelun myönteiset vaikutukset mm. lihasvoimaan on toki ollut hyvin ja laajasti tiedossa jo vaikka kuinka pitkään…

Nuorena vitsa väännettävä!

Selvää on, että koko lailla hitaasti muuttuvat asiat ja ihmiset. Samat asiat keksitään yhä uudelleen. Luotettavasti suunnitellut ja toteutetut tutkimusasetelmat todentavat viimein sen, joka jo on ollut ehkä sukupolvienkin ajan hyvin tiedossa….

Mikä koko jutussa nyt niin ihmeellistä oli? Ymmärrän hyvin, että väestön liikkumattomuudesta ollaan terveydenhuollossa huolestuneita se kun aiheuttaa monenmoisia tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja ja lihavuutta. Siis lääketieteellisiä ongelmia.

Mutta onko ihminen tässä tietoa pursuavassa maailmassa todellakin niin tietämätön ja kovapäinen, ettei käyttäydy omaa terveyttään edistävästi muulla keinoin kuin lääkärin määräyksestä? Se on selvää, että liikkumattoman elämäntyylin muuttaminen liikkuvaiseksi ei ole ihan helppoa. Mikä onkaan hankalampaa kuin opitun poisoppiminen!

Liikuntatottumukset opitaan jo pienenä, joten seuraavassa kirjoituksessa taidankin paneutua liikuntatuntien riittämättömyyteen oppivelvollisuuskoulussa ja sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa peruskoulutuksessa…

Kuka haluaa ostaa terveellisiä välipaloja?

2008-07-30T13:08:00.004+03:00

Olin sydänkesällä seuraamassa D-poikien futisturnausta. Yhden päivän aikana yksi joukkue otteli neljä kertaa. Kivaa oli, ja sää suosi kesäistä liikuntaharrastusta, jota parempaa tuskin voisi kuvitella murkkuikää lähestyvillä pojilla olevankaan!

Liikunta edellyttää tuekseen myös tasapainoista ja laadukasta ravintoa, jonka sisältämien ravintoainemäärien painotussuositukset vaihtelevat ”koulukunnasta” riippuen. Puuhakkaat ja lapsensa harrastukseen ilmeisen sitoutuneet vanhemmat pyörittivätkin perinteiseen tapaan buffettia joukkueen varainhankinnan nimissä.

Urheilullisia poikia oli ilo katsella, mutta minkälaisia välipaloja olikaan tarjolla?

Karkkeja, sipsejä, jäätelöä, urheilujuomia, kaiken värisiä virvoitusjuomia, pullaa, sämpylöitä… Makkaraakin grillattiin suomalaiskansalliseen tyyliin – vaaleaa jauhoa sisältävää B-luokkaa. Tarjolla olleen perunakiusauksen tarkempi resepti jäi testaamatta…!

Hyvin on tiedossa, että maksimaalinen ja pitkäkestoinen urheilusuoritus edellyttää hyviä energiavarastoja, joita sitten suorituksen aikana käytetään. Mutta missä ravitsemusoppaassa sanotaan, että urheilijan hiilidyraattien pitää olla niitä kaikkein huonoimpia ja nopeimmin imeytyviä???

Jos pojalle ostetaan kalliita ja hienoja merkkinappiksia, miksi ihmeessä ravinnon ja välipalojen kohdalla ei vaadita laatua? Hyviä esimerkkejä olisivat täysjyväiset tai tummat leivät, juurekset ja hedelmät, pähkinät, kokolihamakkara ja muut –tuotteet jne.

Joopa joo. Tämäkin taitaa olla vaan teoriaa, sillä kuka ihme nyt sellaisia haluaisi ostaa!

Jopa on kesäkelit!

2008-07-04T16:13:00.004+03:00

Tänään se tapahtuu. On odotettavissa kesän melkein ensimmäinen hellepäivä. Mutta ei huolta. Huomiseen mennessä sen pitäisi olla jo väistynyt pohjoisesta tulevan kylmän edeltä.

Siispä pikaisesti hellemekko, uikkarit ja aurinkovoiteet esiin! Ehkäpä peräti rajatonta rusketusta!?

Nyt kylläkin tuulee navakasti idän puolelta, mahtaakohan se helle sittenkään ehtiä tänne tänään… toivottavasti!!!

Mummot ja vaarit - ylös, ulos ja liikkeelle!

2008-05-21T14:15:00.003+03:00

Ajatuksia herättävää oli lukea viime viikolla lehdistä, kun Oulunkylässä toimivan Kustaankartanon asukkaat järjestivät rollaattorimarssin ministeri Paula Risikon ja isä Mitron johdolla.

Melkein häkellyttävä oli vertaus vankien ja eläinten hoitoon. Laki määrää, että vangin on päästävä ulkoilemaan säännöllisesti. EU direktiivillä määrätään, että lehmien on päästävä ulos. Mitä ihmettä tästä pitäisi ajatella?

Suomessa on suuri määrä vanhuksia jotka eivät ole päässeet ulkoilemaan vuosiin. Osa asuu vanhustenhuollon laitoksissa, osa kotona ainoana ulkomaailman kontaktinaan kiireinen kodinhoitaja. Laitoksissa työskentelevän henkilöstön työaika on niin kortilla, että päivittäiseen ulkoiluun asiakkaiden kanssa ei ole minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia. Miten mahtaa olla ulkoiluun sopivien jalkineiden ja asusteiden kanssa?

Tutkimus ja arkitodellisuus eivät kohtaa tässäkään asiassa. Säännöllisen ulkoilun on todettu vähentävän lääkkeiden tarvetta ja lisäävän ruokahalua. Ulkoilu parantaa mielialaa ja elämänlaatua – iästä riippumatta.

Kaiken ikäisillä ihmisillä on oltava oikeus ulkoiluun ja liikkumiseen vaikka apuvälinein tai toisen ihmisen avustuksella. Kyse on ihmisoikeuksista.

Itse tehtyä vai kaupasta ostettua?

2008-03-11T18:53:00.003+02:00

Ostin päivänä eräänä paikallisen ammattikoulun myymälästä poikani toivomuksesta ruisjauhoissa paistettuja muikkuja. Hän muisteli markkinoilla maistamiaan herkullisia neulamuikkuja, joita oli tarjottu valkosipulikastikkeen kanssa.

Olin tehnyt viikonloppuna ns. pitkän kaavan mukaan aiolia alkuperäisen katalonialaisen reseptin mukaan. Se valmistetaan käsin jauhamalla morttelissa valkosipulista, suolasta ja oliiviöljystä.

Kotiin ostettujen muikkujen seuraksi laimensin aiolin majoneesilla ajatellen, ettei se peittäisi kokonaan kalan makua. Ajattelin myös, ettei maittavampaa eikä terveellisempää ateriaa (= ne muikut, oliiviöljy ja valkosipuli) voi koululaiselleen tarjota.

Mutta mikä olikaan lopputulos? Maku ei täsmännytkään markkinamuistojen kanssa valkosipulimajoneesista kun puuttui sokeri. Kuulemma se kaupasta ostettu olisi ollut parempaa!

Mihin päättyy liikunta ja mistä alkaa kuntoutus?

2008-02-15T11:43:00.006+02:00

Muistan luennoineeni jo 1980-luvulla valtakunnallisilla opintopäivillä ja kirjoittaneeni eri ammatti- ja järjestölehtiin siitä, mistä alkaa kuntoutus ja voiko se olla ehkäisevää. Entäpä mitä tarkoittavat primaari-, sekundaari- ja tertiääri kuntoutus? En tiedä, voisiko kysymystä edes esittää, rajoja kun ehkä ei kannattaisi vetää. Mutta onko maailma muttunut mihinkään, kun samaa asiaa pohdin taas kerran.

Terveysliikuntaa...

Liikuntalain (1998) tarkoituksena on edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle järjestämällä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa ja tarjoamalla liikuntapaikkoja.Tietoa liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista on ollut jo pitkään. Näkökulmaa on laajennettu sairauksien tutkimuksesta psyykkisten, sosiaalisten ja henkisen hyvinvoinnin hyötyjen tunnistamiseen. terveysliikuntaa on kaikki sellainen fyysinen aktiivisuus, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja terveyskuntoon (Ikääntyneiden ihmisten ohjatun terveysliikunnan laatusuositukset 2004).

Tunnuspiirteitä ovat säännöllisyys, kohtuukuormitus ja jatkuvuus. Terveysliikunta käsittää kaikki toistuvat fyysisen aktiivisuuden muodot, joita ovat esimerkiksi hyötyliikunta, ammattiin ja työtehtäviin sisältyvä liikkuminen, ulkoilu ja muu vapaa-ajan harrastusliikunta. Parhaiten liikunta edistää terveyttä elämäntapana. Edellytyksiä fyysiselle aktiivisuudelle luodaan, kun liikunta on olennainen osa terveys-, liikenne-, sosiaali-, ympäristö-, nuoriso- ja koulutuspolitiikkaa sekä maankäytön suunnittelua.

Laadukkaasti toteutettuna ikäihmisille suunnattu ohjattu terveysliikunta on monipuolista, turvallista, toimintakykyä kehittävää, itsenäisyyteen kannustavaa, oma-aloitteisuutta ja rohkeutta ylläpitävää sekä hyvää mieltä tuottavaa. Toimintakykyä edistävä liikunta on usein toistuvaa, säännöllisesti jatkuvaa sekä kuormittavuudeltaan ja määrältään sopivaa ja riittävää. Tällainen liikunta vastaa toteuttajansa fyysistä kuntoa, motorisia taitoja, motivaatiota ja kiinnostuksen kohteita eikä sisällä vammautumisen vaaraa.

...vai ehkäisevää kuntoutusta?

Ehkäisevä (vai ennakoiva?) ja varhaisvaiheen kuntoutus on suunnitelmallista, voimavaralähtöistä ja ikäihmisen muuttuviin elämäntilanteisiin joustavasti reagoivaa moniammatillista toimintaa. Ikäihmistä autetaan tiedostamaan omasta kunnosta ja terveydestä huolehtimisen vaikutus toimintakykyyn, ennakoimaan toimintakyvyn rajoittumista uhkaavat tilanteet ja reagoimaan niihin ajoissa.

Kuntoutuksessa korostetaan kokonaisvaltaisuutta. Tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistäminen, rajoittumisen ehkäiseminen tai heikkenemisen hidastaminen. Kuntoutus on aina ikäihmisen ja hänen lähiympäristönsä muutos-, kasvu- ja oppimisprosessi. Asiantuntijan roolina on toimia asiakkaan valmentajana.

Kuntoutus on tavoitteellista yhteistyötä. Se voi olla yksilö- tai ryhmäkohtaista, lyhytkestoista tai läpi elämän kestävä ja eri vaiheita sisältävä laaja-alainen prosessi. Kuntoutus voi sisältää toimenpiteitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan tai palauttamaan toimintoja tai kompensoimaan jonkin toiminnon menetystä tai puuttumista tai toiminnallista rajoitusta. Kuntoutus on myös erityisiä kuntoutuskäytäntöjä ja –menetelmiä osaavaa ja kehittelevää toimintaa esimerkiksi fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta.

Ehkäisevässä kuntoutuksessa tuetaan ja vahvistetaan ikäihmisen ja hänen lähiympäristönsä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia voimavaroja ja toimintaedellytyksiä. Yhdessä ihmisen kanssa etsitään elämänhallinnan keinoja tilanteessa, jossa mahdollisuudet sosiaaliseen selviytymiseen ovat uhattuina tai heikentyneet. Lähtökohtina ovat ikäihmisen elämäntilanne ja -historia, tarpeet, roolit, voimavarat ja identiteetti, joista nousevat kuntoutuksen yksilölliset tavoitteet.

Veteen piirretty viiva?

Palaan ajatukseen siitä, mihin terveysliikunta päättyy ja mistä alkaa ehkäisevä kuntoutus. Usein ammatillisen toiminnan, kulttuurin, hyvinvoinnin edistämisen, hoidon, kuntoutuksen ja terveysliikunnan keinot ja toimintatavat kietoutuvat yhteen. Terveysliikunta ja ehkäisevä kuntoutus tähtäävät molemmat ihmisen liikkumis- ja toimintakyvyn säilymiseen ja siirtää mahdollisten muiden palveluiden tarvetta tuonnemmaksi.

Rajanveto voi olla vaikeaa eikä edes välttämätöntä, mutta yhteistyötä eri toimijoiden välillä tarvitaan saumattomien palveluketjujen varmistamiseksi.

Palvelu-, kuntoutus- ja liikuntatarpeen arviointi ja ´täsmä´interventioiden oikea kohdentaminen oikeassa elämäntilanteessa kannattaa, mutta se edellyttää sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimien palvelujärjestelmältä herkkää ja nopeaa reagointia sekä tiivistä ja verkostomaista yhteistyötä.

Ravinnostako terveyttä?

2007-09-07T13:11:00.000+03:00

Ravitsemukseen liittyvät asiat ovat kiinnostaneet aina, mutta viime vuosina aina vaan enemmän. Oma suhteeni ruokaan on muuttunut siten, että passiivisesta vastaanottajasta on hiljalleen kehittymässä aktiivinen toimija. Ruoasta ja sen valmistamisesta on tullut rakas harrastus.

Oikeastaan voisin jopa harkita liittymistä Slow Food -liikkeeseen, siksi paljon aikaa kuluu keittiössä päivittäin. Nopeasti valmistuviin, lisäaineita ja keinotekoisia aromien vahvistajia sisältäviin resepteihin en ole enää aikoihin sortunut. Paitsi totuuden nimessä ehkä jonkun etnisen kokeilun yhteydessä... eikä pitkän kaavan mukaan aina voi päivän perheateriaa lähestyä.:)

Ruoan valmistus ei ole välttämätön jokapäiväinen rutiini vaan tie parempaan terveyteen - mielen ja ruumiin!

Matkalla terveyden edistämiseen

2007-09-01T16:57:00.000+03:00

Viime aikoina on ollut mielenkiintoista seurata sosiaali- ja terveyspolitiikkaan liittyvää julkista keskustelua. Kiinnostavaa se on siksi, että aina kun maamme poliittiset voimasuhteet muuttuvat, puhaltavat enemmän tai vähemmän uudet tuulet. Ainakin erilaiset kuin ennen.

Sairaaloissa jonotetaan, henkilökuntaa on liian vähän, osastoilla potilaat pääasiassa vain makaavat eikä liikkumista, toimintakykyä taikka kuntoutumista edistävästä hoidosta ole tietoakaan. Ammattitaitoisen työvoiman pula uhkaa. Hoitohenkilökunnan palkat ovat kuopassa.

Lamavuosien aikana perusterveydenhuollosta häivytettiin vähin äänin erityisesti ennaltaehkäisevät palvelut. Siis ne, joiden kehittämisestä Suomi oli hankkinut kansainvälistäkin mainetta. Henkilöstökuluja piti vähentää sellaisesta toiminnasta, jota ei voinut perustella tieteellisellä näytöllä. Karsimislistalla olivat kansalaisten henkilökohtainen neuvonta ja ohjaus, terveydenhoitajien ja lääkärien kotikäynnit, terveystarkastukset, seulonnat jne. Kuntien väliset erot palvelutarjonnassa kasvoivat. Onneksi äitiys- ja lastenneuvoloihin ei uskallettu koskea, ainakaan kovin kovalla kädellä!

Ihmetyttää vain se, että miten ehkäisevän toiminnan vaikuttavuus muka voitaisiin osoittaa. Ilman, että tuloksiin vaikuttavat mitkään väliin tulevat muuttujat. Miten sellaisen tutkimusasetelman pystyy rakentamaan? En usko, että mitenkään. Mutta raha ratkaisi silloin ja raha ratkaisee tänäänkin.

Nyt ollaan havahduttu siihen tosiasiaan, että terveysongelmia kannattaa sittenkin ehkäistä ennen kuin tarvitaan järeitä toimia. Erilaisia preventiivisiä toimintoja ollaan kovaa vauhtia suunnittelemassa ja kehittämässä oikein ministeriöiden tasolla. Syynä kiireeseen on tietysti kasvava ikääntynyt väestö, joka pitäisi saada pysymään kotonaan mahdollisimman pitkään.

Väestön ikääntyminen on jatkuvasti tulossa oleva uhka, johon pitää varautua. Miten niin tulossa? Varautua olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten! Tuoreimman väestöennusteen mukaan (http://www.stat.fi/til/vaenn/2007/vaenn_2007_2007-05-31_tie_001.html) yli 65-vuotiaiden väestöosuuden arvioidaan nousevan 16 %:sta 26 %:in vuoteen 2030 mennessä ja pysyvän lähes samana seuraavat 10 vuotta. Työikäisten osuus pienenee 66,5 %:sta 57,5 %:in vuoteen 2040 mennessä. Työikäisten määrä alkaa vähentyä vuonna 2010, jolloin sotien jälkeiset suuret ikäluokat siirtyvät eläkeikään. Yli 85-vuotiaiden osuus nousee 1,8 %:sta vuoteen 2040 mennessä 6,1 %:in. Heidän määränsä nousee nykyisestä 94 000:sta 349 000:een. Tässä meille vielä työelämässä oleville riittää haasteita. Ihan joka ikiselle.

Toivon todella, etten joutuisi omalta osaltani kuormittamaan kohta kriisissä olevaa terveydenhuoltolaitostamme. Yritän tehdä kaikkeni, että voisin elää elämääni omin voimin ja tehdä itse siihen liittyvät valinnat.:)