18.6.2013

Jokainen meistä on erityinen

Seurasin lauantai-illalla, kun naapurissamme sijaitsevasta aikuisten kehitysvammaisten asuin- ja toimintayksiköstä lähti parhaimpiinsa pukeutunut parinkymmenen hengen joukko kohti Paseo Maritimoa iltaa viettämään. Meno oli sopuisaa ja mukavaa tuntui olevan. On kerrassaan mainiota, kun ollaan ihan kaupungin keskustassa kaiken muun elämän keskellä.

Muutenkin yksikön elämä on levittäytynyt kadulle, ja toiminta vaikuttaa monipuoliselta. Puutarhassa touhutaan päivittäin, kadulla pidetään kirpputoria, katua ja pihaa siivotaan jne. Elämä vaikuttaa leppoisalta.

Vieressä on myös kehitysvammaisten lasten avotoiminnan yksikkö. Pieniä lapsia tuodaan aamuisin ja haetaan iltapäivisin. Jotkut tulevat kävellen, jotkut autolla, toiset kaupungin järjestämällä kuljetuksella.

Ja tänään oivalsin, että mikä tässä tuntuu niin myönteiseltä. Vammainen lapsi ei sosiaalisen aseman perusteella valitse perhettä, johon hän syntyy. Lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen on kaikille perheille yhteinen tavoite, johon ei vaikuta vanhempien yhteiskunnallinen asema tai varallisuus. Yhteistyötä on kaikkien tehtävä ja lasten oikeuksia puolustettava.





Ei kommentteja: