Talvi pitää maisemaa otteessaan. Meri on täydessä jäässä, eikä kevään merkkejä näy, kuin siellä täällä. Talon kaikki viemäriputket ovat jäässä, minkä takia vettä ei voi laskea tiskialtaaseen. Tiskin välttämisestä on muodostunut jo lähes taidetta. Ilman vettä vaan on tultava toimeen. No, voihan tiski- ja pesuvedet tietysti heittää ovesta ulos, mutta se ei kuullosta niin kiehtovalta.
Ja siitä tulee niin kovin rakkaita muistoja mieleen.
Kun Heikin kanssa purjehtiessa halusimme viimeiseen saakka välttää tiskaamista, kuumensimme ensin avaamattoman lihapullatölkin kiehuvassa vedessä. Veden kaadoimme mereen. Purkin avasimme siten, että veteen hyvin murenevalla paperinpalalla suojasimme tölkinavaajan tekemän reiän, jolloin kuuma kastike ei pursunut sormille. Paperin heitimme mereen. Avasimme purkin, ja lihapullat söimme hammastikuilla. Hammastikut heitimme mereen. Jäljelle jäi vain tyhjä tölkki, jonka joko heitimme mereen tai veimme maihin roskikseen.
Siihen aikaan romumetallia ei kierrätetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti