Ajatuksia suremisesta Pyhäinpäivänä

Sureminen parantaa. Kuulemma aina. Surun perimmäinen tarkoitus on irti päästäminen. Se muuttaa vihan, paniikin, epätoivon, pelon ja levottomuuden erilaisiksi suruiksi. Surussani löydän nöyryyden minua suuremman elämän edessä. Surussani löydän levon, ja muistoni saavat mellestämisen jälkeen rauhan. Sureminen näyttää minulle tien. Surun aikana käsittelen tunteitani, ja ne käsittelevät minua. Sureminen kuuluu elämään ja kun suren, tunnen eläväni.

Kuva on ystäväni ottama aamulenkillämme Ruissalossa tänään. Tunnelma on  lähes epätodellinen ja käsin kosketeltava. Sopii hyvin Pyhäinpäivän tunnelmaan.